Kauhea vauvakuume!

Oma elämäni jne mutta kysyn silti mielipiteitä, kun näitä asioita kovasti pohdin ja ois kiva saada näkökulmaa/ajatuksia/kokemuksia. Eli tilanne on se, että olen kärsinyt kovasta vauvakuumeesta oikeastaan siitä asti, kun tapasin nykyisen mieheni (2,5v), mutta nyt se on räjähtänyt aivan käsiin. Vauvakuume on niin kova, että tunnen itseni ihan höperöksi, en pysty ajattelemaan mitään muuta kuin vauvoja ja välillä ihan itkettää ja tuskastuttaa kun kaipuu on niin kova. Musta vähän tuntuu (ja mitä netistäkin kokemuksia olen lukenut) että tähän ei muuta lääkettä ole kuin vauva. Mies suhtautuu positiivisesti ja hänestä lapsi saa tulla heti kun olen valmis. Meillä on hyvä suhde ja uskon, että meistä tulisi hyviä vanhempia, omaa elämääkin ollaan eletty ja unelmia toteutettu jo paljon. Ainoa mikä mietityttää kovasti on elämäntilanne - olemme molemmat opiskelijoita. Omia opintoja pari vuotta jäjellä, miehellä vähän enemmän. Eli minulla tulisi ainakin vuoden tauko opiskeluun ja sitten kun jatkaisin niin mies todennäköisesti voisi jäädä kotiin joksikin aikaa (ja kirjoittaa samalla gradua). Onko hullu ajatus? Ollaan totuttu pärjäämään hyvin pienellä rahalla ja tukiverkot meillä on hyvät, siitä ei ole huolta. Jotenkin vaan silti pelkään ihmisten mielipiteitä siitä, jos teen asiat "väärässä järjestyksessä" ja ajatukset menee ihan solmuun. Mutta tässä kuumeessa tuntuu myös liian tuskalliselta odottaa vielä monta vuotta ja järjestää olosuhteet täydellisiksi - mitä ne ei kuitenkaan varmaan ikinä tule olemaan. Auttakaa!