Löysin vahingossa itsemurhaviestin

Miksi etsit sitä passia?

öööh? soita poliisi

En kerro passista enempää muuten kuin suunnittelen matkaa. Miksi poliisit.

itse murha uhkaus on poliisi asia

[quote author="Vierailija" time="09.09.2015 klo 12:59"]En kerro passista enempää muuten kuin suunnittelen matkaa. Miksi poliisit.
[/quote]
:'DD parhaat Provot siirtunu päivään kun yöllä pitää rekisteröityä

Mun äiti jätti itsemurhaviestin kaltaisia lappuja mulle tarkoituksella. Sellaisia jäöhyväiskirjeitä. Oli masentunut. Jättivät muhun pahat jäljet. Traumatisoiduin niistä kovasti ja edelleen käyn terapiassa.

Ap:llä tuo on toisin päin. Kauheaa silti.

Et voi tehdä muuta kuin jutella enemmän tyttäresi kanssa, tarkkailla onko hän masentunut, kysellä mitä hänelle kuuluu. Älä mene sanomaan että pengoit laatikoita, se ei luota suhun enää yhtään sen jälkeen.

Juttelet vaikka, että susta on alkanut tuntua siltä, ettei lapsella ole kaikki hyvin. Vetoat vaikka äidinvaistoon. Sanot, että olet valmis kuuntelemaan nyt tai myöhemminkin ja ettei ole mitään asiaa mistä äidin kanssa ei vois puhua. Tai sit "unohdat" keittiönpöydälle jonkun nuorten tukisivun (esim. Tukinet.fi) tms. esitteen mainosten sekaan (posti toi...). Jos ei suostu puhumaan niin ottaisin itse asian esille, että vahingossa löytyi passia etsiessä. Joka tapauksessa äitinä ottaisin mieluummin lapsen vihat niskoilleni kuin hautaisin oman lapseni.

Soita, että on tärkeää asiaa, ja menette syömään... puhu ongelmista ja laita hänet listaamaan oman elämän haaveensa. Toivottomuus ja masennus yms eivät saa ylittää niitä. T. mielenterveyshoitaja.

Lisäyksenä, kun on jo itsemurhaviestin jättänyt, hanki ammattiapua... kyse on tyttärestäsi, hänen henkensä on ehkä tärkeämpi kuin häpeä siitä, että olet käynyt hänen kaapillaan.

Olet yhteydessä terveyskeskukseen, sieltä terapiaan ja poliisiin. Tuohon on reagoitava ja tyttärellesi on näytettävä, että ette halua antaa hänen tappaa itseään.

Otapa ap huomioon, että jos viestiä ei ole laitettu mitenkään näkyville, et voi tietää kuinka tosissaan se on laadittu.

Oma mieheni kävi jokin aika sitten lukemassa tänne palstalle kirjoittamaani ketjua, jossa käsittelin parisuhdekriisiämme. Olin tarkoituksella muuttanut joitakin asioita kertomuksessa ja yksinkertaistanut juttua muutenkin, koska halusin kommentteja vain tiettyyn ongelmaan, joka vaivasi mieltäni. Lisäksi kirjoittamisen tarkoituksena oli tunnustella sitä, mitä mieltä minä oikeasti sisäisesti olen tietyistä asioista, joiden suhteen havaitsen itsessäni epävarmuutta. Käytin siis palstaa eräänlaisena peilinä itseeni. Mies tietenkin keskustelun luettuaan sai tilanteesta aika erikoisen kuvan, koska hänellä ei ollut aavistustakaan, mikä motiivi minulla oli kirjoittamiseeni.

Voisin kuvitella ihan hyvin sellaisenkin tilanteen, että laatisin itsemurhaviestin ikään kuin kokeeksi ja kuvittelisin sitten sitä "vasten", miltä vaikkapa läheisistäni tuntuisi jos oikeasti tekisin itsemurhan. Tämä ei välttämättä liittyisi juuri mitenkään siihen, olenko oikeasti harkitsemassa itsemurhaa.

Kannattaa olla todella varovainen sen suhteen, mitä johtopäätöksiä teet asiasta. Koska olet rikkonut tyttäresi yksityisyyttä, on sinun vastuullasi käsitellä asiaa niin, että et puutu hänen elämäänsä tai tuo hänelle ylimääräistä huolta. Jos sinusta tuntuu siltä, että on todellakin syytä huoleen, menisin sinuna yksilöterapiaan selvittämään sitä, mitä sinun ja tyttäresi suhteessa voisi parantaa. Ja alkaisin sitten tehdä näitä parannuksia.

Tärkeysjärjestys. Terapiaan voi hakeutua itse myöhemmin, sekaantumista toisen yksityisyyteen voi pyytää anteeksi myöhemmin, ja voi selvitellä myöhemmin, millä mentaliteetilla se oli kirjoitettu. Nyt kysyt tilanteeseen kantaa sieltä mistä kuuluu, joku minua viisaampi kertokoon mistä. Omat tuntemuksesi ovat toissijaisia, nyt on kysymys jälkeläisen turvallisuudesta.