tunteella vai "järjellä" toimiminen parisuhteessa

Olemme poikaystävämme kanssa 24vuotiaita, ja olleet yhdessä nyt noin 1,5 vuotta, josta olimme välissä yhteistuumin erossa vajaa pari kuukautta mutta päätimme kokeilla seurustelua uudestaan. Mielestäni parisuhteemme ongelmia ovat mm. se, että toivoisin että ajattelisimme ns. "me" tyylillä, mutta monesti poikaystävä ei puhukaan meistä "me" muodossa, on vain hän ja minä. Myös poikaystäväni on varsinkin viimeaikoina saanut minut hyvin usein surulliseksi tiuskinnallaan, jonka myöntää johtuvansa väsymyksestä. Olen sanonut hänelle että väsymys ei ole tekosyy tiuskinnalle, mutta sitä esiintyy paljon. Myös hänellä esiintyy itsekästä käytöstä usein. Toki meillä on myös ihanaakin yhdessä, ja koen että sovimme toisillemme. 

Minulle tulee pian se tilanne että saan kouluni loppuun, ja mahdollisesti töitä pitää lähteä etsimään kauempaa kun paikkakunnalla missä nyt asumme. (Asumme siis erikseen sillä poikaystävä muutti yllättäen yksiöön vaikka olimme puhuneet yhteenmuutosta), ja olen miettinyt miten suhteellemme käy. Olen alkanut miettiä, onko minun ns. "järkevää" panostaa suhteeseen ja miettiä tulevaisuuttani poikaystävän kannalta, kun selvästikään hän ei niin itse tee. Kokoajan takaraivossani mietin mitä asioita VOISIN tehdä mikäli olisin sinkku, ja taas asioita mitä EN VOI tehdä sillä kun olen parisuhteessa. Mietin onko parisuhteessa edes normaalia miettiä tällaisia asioita.

Poikaystävälleni on myös erittäin tärkeää ulkonäkö, ja miltä minä näytän. Hän useasti piikittelee minulle ulkonäöstäni ja painostani (vaikka olen bmi 22 ja laihtunut viimeaikoina paljon, silleen että ihmiset ovat siitä minulle huomautelleet) ja tunnen siksi olevani erittäin epävarma vartalostani. Mietin ihan tulevaisuudenkin kannalta, miten parisuhteessamme tulisi tapahtumaan esim. raskauden myötä, kuinka poikaystäväni tukisi minua kun lihoaisin vaikka 20kg ja olisi vaikeita hetkiä. Olisiko silloin ME -tiimi kunnossa laisinkaan. 

Olen siis miettinyt että pitäisikö minun ajatella tunteella, ja jatkaa suhdetta ja että epävarmuustekijöistä yritettäisiin puhua ymsyms. vai lähtisinkö aloittamaan uuden sivun kirjassani ja keskittyisin itseeni. Tulipas kunnon sekava tarina mutta toivonmukaan joku ymmärtäisi pointtini