Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mies 29v + 1v miettii; koira toi vanhan ystävän mieleen

Vierailija
05.09.2015 |

Yläasteella ollessani tutustuin poikaan, jonka kanssa en kuitenkaan muista silloin varsinaisesti ystävystyneeni. Päädyimme sitten nuorisopsykiatriselle osastolle yhtä aikaa ja yhteydenpito jatkui luonnollisesti sen jälkeen. Hän oli oikeastaan ainut ystäväni ikävuosien 19-29 välillä, vaikka putosi kuvioista reilusti ennen tuota ikävuotta 29, mutta en muista tarkalleen milloin. Hänellä oli huonommat tulevaisuudennäkymät kuin minulla; voimakas lääkitys, selvää ylipainoa jo aika nuorena ja ilmeisesti jotenkin taantunut kognitiivinen kehitys, jonka johdosta peruskoulu jäi käymättä normaalisti loppuun. Hänen sosiaaliset vaikeutensa tulivat ilmi esim.epäsopivina ja kummallisina kysymyksinä melko vieraille ihmisille.

Kun kävin hänen luonaan, kävimme pienillä kävelyillä joko koiran kanssa tai ilman, nostelimme vähän painoja ja pelailimme videopelejä; usein vähän vanhempia pelejä kuten ensimmäisen Playstationin pelejä. Mesessä juttelimme myös, mutta jossain vaiheessa yhteydenpito vain loppui. Olin menettänyt hänen numeronsa jossakin vaiheessa ja mesessäkään häntä ei enää näkynyt. Näin hänen isäänsä väillä pubissa tai kaupungilla, mutta lopulta nämä havainnot loppuivat. Oletan heidän muuttaneen jonnekin. Kaverini kokeili tuettua asumista vieraalla paikkakunnalla, mutta ilmeisesti se ei ollut onnistunut ja uskon hänen muuttaneen vanhempiensa kanssa uuteen osoitteeseen tai ainakin isänsä muuttaneen.

Tänään eräällä vastaanotolla törmäsin ihan samanlaiseen koiraan kuin mikä hänellä oli ja mietin että mitähän kuuluu. Siinä samalla sain muutenkin tuulahduksen vuoden 2002 mielenmaailmasta; koiraa rapsutellessani kuvittelin itseni taas eläinkauppaan ja pieneläinhoitajan ammattiin tai ainakin koulutukseen tai sitten itselleni sellaisen puolison, joka olisi siinä työssä. Muistelin englanninkielistä edesmenneistä näyttelijöistä kertovaa kirjaa, jota luin nuorisopsykiatrisella ensimmäisiä päiviä ollessani ja oli kuin lohko sen jälkeen kertyneistä traumaattisista kokemuksista ja liiasta tiedosta olisi hetkellisesti poistunut.

 

-Mies 29v + 1v-

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla