Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Apua, en pidä ystäväni lapsesta!
03.09.2015 |
Meillä molemmilla 2 lasta: mulla leikki-ikäiset kaksoset, ystävälleni esikoinen samanikäinen kuin omani ja nuorempi vauva. Samanikäisten lasten takia ollaan oltu tiiviisti yhdessä ihan lasten syntymästä asti, mutta nyt tuntuu että minä en vain jaksa "tuhlata" harvoja vapaapäiviäni vierailuihin, jotka saavat vain stressiä ja pahaa mieltä aikaan. Ystäväni esikoinen ei tee mitään muuta kuin kirkuu, kitisee, kiukuttelee ja kiusaa minun lapsiani. En voi edes kahvikupillista juoda, koska heti silmän välttässä hän alkaa nipistellä, purra ja repiä leluja muiden käsistä. Pahinta on, että joudun aina itse puuttumaan huonoon käytökseen ja ystäväni korkeintaan muodon vuoksi sanoo jotain tai jopa lohduttaa jos lapsi alkaa huutaa marttyyri-itkua. Mitä tässä oikein enää osaa tehdä, kun haluaisin tavata ystävääni mutta tuntuu etten kohta enää edes siedä lasta silmissäni. Omakin jälkikasvu jo pelkää häntä niin paljon, ettei haluaisi kylään.
Kommentit (18)
Mulla sama tilanne. Ennen lapsemme leikkii nätisti yhdessä , nyt ku he ovat 3 v niin se kaverin tyttö vaan tulee tännee leikkii yksin, tönii mun lasta ..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enään en kutsu heitä kylään , koska leikkipaikoja on muuallakin
Ei missään sanota, että ystävien lapsien pitäisi myös olla ystäviä keskenään. Sitäpaitsi, eihän teidän ystävyys tavallaan kehity mihinkään, jos teidän pitää aina puhua kaikki asiat niin että lapsetkin kuulee, eihän siinä mitään aikuisten asioita edes viitsi puhua.
Nähkää tulevaisuudessa joko ilman lapsia, tai joko ilman sinun lapsiasi, jos kaveri on on totaali-yh. Kaikilla on parempi mieli.
[quote author="Vierailija" time="03.09.2015 klo 19:45"]Tapaa ystävääsi ilman lapsia?
[/quote]
Ystävä ei tähän kykene, koska on kotiäiti ja mies tekee pitkää päivää pitkällä työmatkalla. :(
-Ap
[quote author="Vierailija" time="03.09.2015 klo 19:50"][quote author="Vierailija" time="03.09.2015 klo 19:45"]Tapaa ystävääsi ilman lapsia?
[/quote]
Ystävä ei tähän kykene, koska on kotiäiti ja mies tekee pitkää päivää pitkällä työmatkalla. :(
-Ap
[/quote]
Onko sinun mahdollista käydä ystäväsi kotona ilman omaa lastasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.09.2015 klo 19:50"]
[quote author="Vierailija" time="03.09.2015 klo 19:45"]Tapaa ystävääsi ilman lapsia? [/quote] Ystävä ei tähän kykene, koska on kotiäiti ja mies tekee pitkää päivää pitkällä työmatkalla. :( -Ap
[/quote]
No jos sulla on yhtään parempi tilanne, niin jätä ne omat lapset kotiin.
Ja vielä lisäyksenä: ystäväni varta vasten haluaa tavara lasten kanssa, koska hänen mielestään myös meidän lapsemme ovat tosi hyviä ystäviä keskenään. Eikä muita leikkikavereita oikein löydy. Niin, miksiköhän... En vaan keksi tapaa jolla puhua aiheesta ystävän kanssa ilman että hän loukkaantuu.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin se on selvää että älä kiusaa omia lapsiasi altistamalla heitä kiusaamiselle.
[quote author="Vierailija" time="03.09.2015 klo 19:54"]Ja vielä lisäyksenä: ystäväni varta vasten haluaa tavara lasten kanssa, koska hänen mielestään myös meidän lapsemme ovat tosi hyviä ystäviä keskenään. Eikä muita leikkikavereita oikein löydy. Niin, miksiköhän... En vaan keksi tapaa jolla puhua aiheesta ystävän kanssa ilman että hän loukkaantuu.
-Ap
[/quote] mulla ihsan sama tilanne. Aina tulee laisensa kaa. Joskys ottaa vielä vanhemman lapsen mukaan, joka on 13 v...sit se niiden tyttö hyppää meidän sängyillä, repii kaikki päiväpeitot auki, käy jääkaapilla milloin itse haluaa, tekee vahingot lattialle, lyö meidän lasta.. Ja se kaaos, siivoan pitkään niiden lähdön jälkeen. Ja se lähtö, tekee niin kauan lähtöä, etten saa millään niitä pois....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.09.2015 klo 19:54"]Ja vielä lisäyksenä: ystäväni varta vasten haluaa tavara lasten kanssa, koska hänen mielestään myös meidän lapsemme ovat tosi hyviä ystäviä keskenään. Eikä muita leikkikavereita oikein löydy. Niin, miksiköhän... En vaan keksi tapaa jolla puhua aiheesta ystävän kanssa ilman että hän loukkaantuu.
-Ap
[/quote]
Ei sinun välttämättä tarvitse perustella oman lapsesi poisjääntiä, sanot vain että X ei sitten pääse tiistaina tulemaan kanssani.
Tai voit perustella että oma lapsesi viettää nyt kahdenkeskistä aikaa isänsä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikanaan oli sama tilanne kummitytän suhteen, nyt hän on aikuinen, ja edelleen ollaan väleissä! Pahimmassa hetkessä vaan pitää ottaa pientä irtiottoa, ei liian radikaalia ehkä?
Niin. Elämä on mielestäni aivan liian lyhyt aika käytettäväksi ihmissuhteisiin, jotka eivät toimi. Varsinkin elämä on liian lyhyt kaikenikäisille käytettäväksi ihmissuhteisiin, jotka kuormittavat. Kahden aikuisen suhde muuttuu väistämättä eriksi, kun siinä alkaa olla lapset - siis eihän siinä kahden aikuisen ystävyydestä oikein enää olekaan kyse, vaan perhetapaamisesta lasten kera.
Itse miettisin mikä noissa tapaamisissa on se pointti. Jos idea on olla kaaottisesti yhdessä kuluttaen aikaa ja ollen vähän siinä kaaoksen reunalla kauhuissaan, että mitähän seuraavaksi tapahtuu, niin sittenhän ei tartte tehdä mitään, mutta vaikuttaa siltä, että näin et halua jatkuvan. Joko tapaatte ystävänne kanssa kahdestaan, mikäli teillä aikuisina on jokin idea nähdä ja olla tekemisissä. Ja jos mitään tällaista ystävyyttä ei ole edes olemassa, eihän tuossa sitten ole muuta kuin antaa olla. Tuollaiset tilanteet kuluttavat kaikkia osapuolia enkä minä ainakaan kyseistä tilannetta jaksaisi saati että lasteni pitäisi jaksaa.
Yleensä tuollaisissa tilanteissa, kun on koolla sekä aikuisia että lapsia, ne lapset, jotka ovat jääneet vajaalle huomiolle tai äiti-lapsisuhteessa on jotain muuta häikkää, kuten ettei luonnolliset lapsen kasvuun liittyvät kateus/mustasukkaisuuskysymyset ole purkautuneet terveellä tavalla, nämä lapset hakevat huomiota sillä, että häiriköivät tilannetta saaden toisissa reagtioita aikaan. Lasta siitä ei voi syyttää, vaan aikuista, sillä "häiriköivä" lapsi kokee olevansa jotenkin turvaton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla sama, paitsi että ystävän lapsi on jo kuusivuotias, hemmoteltu prinsessa, joka pyrkii määräilemään ja pyörittämään kaikkia aikuisia. En vain kestä tavata ystävääni yhdessä tämän lapsensa kanssa.
Tämä tilanne harmittaa todella paljon, sillä olemme olleet jo vuosikausia ystäviä ja olisi ihanaa viettää aikaa kaksistaan, mutta tuntuu ettei se ikinä onnistu. :( Viimeisimpänä tapauksena se, kun olimme sopineet shoppailukierroksen keskustaan ja tietenkin oletin että olemme kahdestaan, mutta ystäväni tulikin tämän pikkuhirviön kanssa ja koko tapaaminen meni ulinaa kuunnellessa.
Mulla kariutunut myös ystävyys sen vuoksi, että en jaksa, oikeastaan edes siedä, ystäväni lapsia. Helvetillisen rasittavia riekkujia. Nirsoilevat, kiukuttelevat, rääkyvät, puhuvat omieni (nuorempia) kuullen taukoamatta pissa-kakka-pimppi-pippeli-perse-juttua, repivät housuja alas, silmän välttäessä härnäämässä ja kiusaamassa nuorempiaan, sotkevat, klähmivät kaikki paikat oksettavaan kuntoon jne.
Ja joka ikinen kerta ne penskat on roudattava mukaan, vaikka kuinka sovitaan, että nähtäisiinkö tällä kertaa kahdestaan. Aina tulee muka jotain ja ainakin yksi on riesana mukana.
Yleisesti ottaen en ole lainkaan lapsivieraita vastaan, sotku ei todellakaan häiritse, melusta puhumattakaan. Mutta suhteutettuna näiden ikään ja vanhempien säälittävään komentamisyritykseen, menee yli sietokyvyn. Vältän kaikin keinoin yhteydenpitoa, koska en halua heitä kylään. Sääli, koska ystävyys kärsii ja on karissut siinä samalla aika olemattomiin :(
Alue: Aihe vapaa
Tapaa ystävääsi ilman lapsia?