Haluan hulluutta!!!

EI PERKELEEN PERKELE!! En jaksa enää tätä tasapaksua, epäkiihottavaa ja -kiitollista paska-arkea, joka pyörii painollaan kuin läski porsas. En v*ttu jaksa nyhvätä turhaa hömpänpömppää töissä kun toiset ovat työttömiä ja voitaisiin kaikki tehdä jotain tosissaan järkevää, en jaksa sääntöjä, että syöpä tuo suklaapatukka tai vetäse isompi viinilasi niin kalorisaatana sinut tuomitkoon ikuiseen kidutukseen. En jaksa aina käyttäytyä, höpötellä niitä näitä kaupassa puolitutuille, olla kiinnostunut mistään muusta kuin omasta perheestä, välittää siitä jos satun olemaan alipainoinen (sama se vaikka olisi ylipainon puolella). En siis niin mistään. Mitä hemmetin järkeä on missään tässä nyhväämisessä? Mikä se elämän määränpää on tämän kaiken schaissen jälkeen?

KERTOKAAPAS. :)