Lue keskustelun säännöt.
Osaatko lukea lapselle ja ajatella omia asioitasi yhtä aikaa?
31.12.2010 |
Minä olen huomannut osaavani. Pystyn jopa lukemaan ihan ilmeikkäästi ajattelematta kirjan tapahtumia juuri ollenkaan. Välillä itse havahdun siihen, että olen ajatellut mielessäni ihan muit asioita.
Ihmetyttää, miten tuollainen on edes mahdollista - luulisi, että pystyäkseen lukemaan oikeilla äänenpainoilla elävästi pitäisi pitää ajatus mukana tekstissä.
Vähän tulee myös huono omatunto siitä, ettei ole tavallaan "läsnä" edes silloin, kun kaikkein eniten kuvittelisi olevansa. Mutta toisaalta tuo mahdollistaa sen, että viitsii lukea samoja kirjoja uudestaan ja uudestaan...
Kommentit (12)
Ja just erityisesti, jos samaa kirjaa on luettu jo monta kertaa, se on niin tuttua. Joskus oikein havahtuu, että ollaankos me tosiaan jo tällä sivulla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoin ilta-tuutulaulut tulee laulettua omasta makkarista telkkaria katsellessa. Hyvin onnistuu.
mihin kaikkeen naiset pystyvät, miten me osaamme tehdä monta asiaa yhtä aikaa. Minäkin hallitsen tuon taidon. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa että tykkään kovasti lukea lapsille, se ei siis ole mikään pakkopulla. Mutta kun sama kirja on menossa kolmatta kertaa, niin ... :)
juuri ärsyttävintä on lukea sitä samaa kirjaa sadatta kertaa.
tai sama kirja sadatta kertaa. Uskomatonta miten myös voi oppia ulkoa. Mä olen joskus kokeillut, niin vedän kyllä ulkomuistista parikin kohtuullisen pitkää satua. Beskowin Pikku Puten seikkailu Mustikkametsässä tulee varmaan lopun ikää ulkomuistista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelin raivostuttavaa työasiaa ja luin sadatta kertaa satua Hippo Virtahevosta. Eiköhän suusta tule täysin yllättäen "Vittu Hirtavepo" ja ääneen. Lujaa. Lapsi oli aivan ihmeissään, minua hävetti ja nauratti Ja seuraavana päivänä päiväkodin tädit kuuli, että äiti oli sanonut ruman sanan kesken iltasadun.
Sen jälkeen olen koettanut pitää ajatukset kasassa...
Ajattelin raivostuttavaa työasiaa ja luin sadatta kertaa satua Hippo Virtahevosta. Eiköhän suusta tule täysin yllättäen "Vittu Hirtavepo" ja ääneen. Lujaa. Lapsi oli aivan ihmeissään, minua hävetti ja nauratti Ja seuraavana päivänä päiväkodin tädit kuuli, että äiti oli sanonut ruman sanan kesken iltasadun. Sen jälkeen olen koettanut pitää ajatukset kasassa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin ihmettelin kun eka kerta asiaan havahduin, koska mullakin tapana lukea sillä lailla "eläytyen".Ei tarvitse olla tuttukaan kirja.Tosin nykyään kun luen 9 veellekin,jaksan jo keskittyyäkin lukemaani.
heti kun aloin kehuskella, kävi pikku moka. Eilen uudenvuodentunnelmissa (selvin päin kylläkin, tietysti) luin lapsille iltasaduksi Mauri Kunnaksen Kuningas Artturin ritareita. Kuinka ollakaan, Merlinistä tuli Merlot...
Eihän sillä tietenkään mitään väliä ollut, lapset tuskin huomasivatkaan, mutta itseäni huvitti hieman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kirjan ei tarvitse olla tuttu.
Välillä just oikein havahtuu siihen, että on lukenut monta sivua ja ajatellut ihan muita, omia asioitaan.
Ja ilmeisesti luen kyllä ihan oikein, kun luen näitä iltasatuja tokaluokkalaiselle, joka kyllä ilmottaisi heti jos lukisin jotain hassua tai lisäilisin omiani väliin :)
tosin onnistuu vaan jos kirja on luettu jos "sata" kertaa aiemminkin. Kai siinä mene ejoku automaatio päälle :)