Kovasti tuntuu eräille mammoille olevan selvää...

Mutta kyllä mun ekaluokkalainen ihmetteli kun naapurin kovispoika sai stipendin kun oppi kolmannen luokan keväällä lukemaan. Eli huomattava tasoero taidoissa on luonnostaan hämmästyksen aihe lapsissa. Toki selitin että eivät kaikki opi samaan aikaan kaikkea, toisille on vaikeampaa joku juttu.

vaan ilkkumisesta ja naureskelusta mikä on vähän eri asia eikö niin? toivottavasti sä olet huolehtinut kasvatuksesta niin ettei sun lapses siellä ilku tälle stipidendin saaneelle...

ne ekaluokkalaiset ottaa isommista mallia. Enkä nyt opuhu aikuisista. Itselläni on yläasteikäisiä lapsia ja kun he kavereineen tulevat meille, eivät he aina muista varoa sanomisiaan. Lisäksi ekaluokkalaisella tytölläni on ainoina kavereina tässä lähistöllä vain isompia tyttöjä, 8 ja 9 vuotiaita. Luokkakavereillakin on isoja sisaruksia, ja kyllä se niin vaan on, että ne esikoiset erottuu sieltä (välillä kyllä huonostikin mutta yleensä tässä tapauksessa positiivisemmin).

jo niitä 10-vuotiaita jo.

ja ulkoilen usein kuopukseni kanssa eräässä puistossa missä myös läheinen päiväkoti käy. Enkä aluksi ollut uskoa kuinka pienet lapset ilkkuvat ja kiusaavat toisia.



Ystäväni sitten vahvisti, että tuo kiusaaminen alkaa jo päiväkodeista ja heilläkin meni moni vaate "uusiksi" vauvamaisuuden vuoksi kun lapset aloittivat hoidossa. Niin ja tytöt kuulemma ovat pahimpia.

PÄINVASTOIN...mun tyttöni on saanut aina rauhassa olla mitä on ja ikää nyt8v eikä koskaan kukaan ole ilkkunut mutta valitettavasti poika 6v saanut jo osansa eskarissa kun on naureskeltu vaatteet ja leikit :( minusta nimenomaan pojilla on kova tarve leikkiä isompaa kuin ovatkaan ja eritoten kaikki vähänkin lapsellinen vaatetus haukutaan vauvamaiseksi. tää on sitä nykypäivää.

Joukossa tyhmyys tiivistyy. Kasvatuksella ei kauheasti saa aikaan, ikävä kyllä. Yrittää kyllä pitää silti. Ystäväni veljineen ovat tästä oikein malliesimerkki, sama kasvatus heillä ja ihanat vanhemmat. Niin vaan ystäväni on aina ollut hyvin käyttäytyvä ja fiksu, nyt hyvässä ammatissa jne. Veljensä viruu vankilassa huumausainerikoksesta, oli aivan kamala lapsena ja nuorena. Aina ei voi syyttää kasvatusta/vanhempia.

Just puhuttiin miehen kanssa tänään, miten meilläpäin lapset saavat vielä olla lapsia (keskisuuren kaupungin viereinen maalaiskunta. Kun vertaa vaikka suurempien kaupunkien tuttavaperheiden lapsiin, niin ilmapiiri, jossa tuntuvat kasvaneen, on kyllä kovempi. Esim. merkkivaatteet yms. ovat tärkeitä, ilmeisesti koska koulussa niistä puhutaan. Paljon on puhetta kovin aikaisin "seurustelusuhteista". Oma kolmasluokkalainen poikani oli hirveän hämmästynyt, kun minulta lipsahti hänen tyttöluokkakaveristaan, että on ylipainoinen. Ei ollut pojalle tullut mieleenkään ajatella asiaa. (Olisin voinut purra kieleni poikki - ja sanoin, ettei toisten painoon ole syytäkään kiinnittää huomiota.)