Pistäisköhän sitä elämänsä uusiksi?

Olen viime viikkoina alkanut harkita totaalista remonttia elämäni osalle.



Olen päässyt kipuamaan ns hyvään työhön. Työedut ovat hyviä, eikä ole huolta oman paikkansa menettämisestä tms. Palkka voisi olla parempikin, mutta huitelee kuitenkin 3000€ paikkeilla.



Ostin asunnon jo ennen kuin tapasin mieheni ja saimme 2 ihanaa lasta. Asunto on yhä minun nimissäni. Olen pitänyt lyhennysvapaita pitkiäkin jaksoja, mutta olen saanut lainaa lyhennettyä 30000€ verran kuitenkin.



Asumme Suomen mittakaavassa isossa kaupungissa. Meillä ei ole yhtään sukulaisia lähistöllä ja käytännössä hankala palkata ulkopuolistakaan lapsenvahtia.



Haluaisin niin muuttaa lähemmäksi joko omaa tai mieheni perhettä, jotta meillä olisi miehen kanssa edes joskus tilaisuus olla kahden kesken viikonloppuina.



Parisuhteemme voi nyt ihan hyvin, mutta meillä on ollut isoja vaikeuksia.



Muualle muuttaminen tarkoittaisi käytännössä sitä, että miehen olisi vaikeaa työllistyä uudelleen.



Hänellä ei ole koulutusta oikein mihinkään ja hänelle löytyy sellaisia töitä, joita osaa tai pystyy tekemään lähinnä isoimmista kaupungeista.

Toisaalta jos koti löytyisi lähempää mieheni perhettä, saattaisi hän työllistyä perheyritykseen. Pieni yritys, mutta mieheni voisi yrittää saada pienellä laajennuksella luotua itselleen oikean uran.



Minä työllistyn helpommin, nykyisen työnikin voin pitää halutessani. En vaan enää tiedä haluanko pitää tätä työtä. Olen tyypillisesti 10-12h päivässä poissa kotoa lasten ja miehen luota.



Ongelmiksi elämässäni koen tällä hetkellä sen yhteisen ajan riittämättömyyden ja sen että kotimme alkaa muistuttaa kaaosta. Nykyinen palkkani on hyvä, mutta ei riittävä siivoajan palkkaamiseen. Lisäksi ennen siivoajan käyntiä pitäisi kaiketi saada kämppä siihen kuntoon että on kaikki lasten tavarat poissa lattioilta, vaatteet kaapeissa ja tasot tyhjät. Eli siihen tilaan että minun itsenikin olisi helppo hoitaa loput. Imurointi ja lattian pesu kun ei ole nämä ongelmat vaan se, että joka ikinen taso on täynnä roinaa ja rompetta. Lattioilla on leluja.



Arki-iltaisin en yksinkertaisesti jaksa siivota, sillä 2 pientä lasta vaativat osansa.



Siivoamiselle aikaa ja voimia olisi vain viikonloppuisin, jolloin on yleensä paljon muutakin aktiviteettia. (jos ei sukulointia, niin vanhemman lapsen harrastuksia, uintia, luistelua, shoppailua jne). Tuntuu että aika vaan valuu käsistäni, enkä saa mitään haluamaani valmiiksi.



Töissä on hirveä kiire ja stressi päällä koko ajan, eli sekään ei ole mikään pakopaikka.



Alan itse olla aika voimaton, enkä keksi muuta vaihtoehtoa kuin tuon muuttamisen.



Se että nyt myisimme asuntomme ja muuttaisimme vuokralle vaikka vuodeksikin auttaisi talouttamme huomattavasti, sillä lainojen jälkeen käteen jäisi ainakin 20000€. Luultavasti kymppitonni enemmän (asuntolainan lisäksi on opintolainaa, jonka maksaisin pois jos asunnon myisin). Voisin tuon pienen pesämunan turvin pitää vuoden hoitovapaatakin ennen kuin tekisin lopullisia päätöksiä oman urani suhteen.



Onko kellään kokemuksia tällaisesta elämä uusiksi projektista?