G: rehellisesti. oletko hutaanut taaperolle?

lapsi on kiukutellut ja kaikki mennyt pieleen ja viimeinen niitti oli kun takista meni vetoketju rikki. Huusin kovaa että VOI VITTU. En lapselle suoraan siis. Mutta lapsi hiljeni kyllä. Kaduttaa.

mutta välillä tulee väsyneenä ja hermostuneena tiuskittua esim. pukemistilanteissa (meidän tyttö inhoaa kintaiden laittoa ja puristaa kädet aina tiukkaan nyrkkiin, kun laitan niitä käteen), ja kyllä mua se tiuskiminenkin aina jälkikäteen harmittaa ja kaduttaa. Varsinkin, kun äidin tiuskiminen ja hermostuneisuus eivät oikeasti tee vaikkapa siitä pukemisesta yhtään helpompaa, vaan äidin hermostuneisuus tarttuu lapseen. Mutta ihmisiähän tässä vain ollaan.

itse menin huutamaan autossa kun hän vaan kiljui ja kiljui..matka kesti reilun tunnin josta hän huusi noin 50min..meni hermot ja huusin että "HILJAA"..lapsi lopetti ja alkoi nukkua..tuli todella paha mieli..onko muita joilla palanut käämit?ja mistä syystä?

Mm samasta syysta kuin sina ja kerran kun puri isosiskoaan niin lujaa etta hyva ettei verta tirskunnut.... molemmilla kerroilla olin itse tosi vasynyt. Pirteena ei pinna pala... :-)

taaperolle, valehtelee. Tai omaa melkoisen valikoivan muistin.



Itse siis olen, valitettavasti. Ja välillä tulee väsyneenä tiuskittua. Mutta ihmisiä tässä tosiaan ollaan, kuten joku edellä kirjoitti.

Ruokaa laittaessani taapero oli tipoitellen tyhjentänyt koko nokkamukillisen maitoa omien lelujensa, itsensä, sekä Wii-tasapainolaudan päälle (joka onneksi ei tuollaisesta mene miksikään).. Kyllä kilahti, vaikka tuokin olisi ollut vältettävissä kun olis tarkemmin katsonut perään ja/tai ottanut sen maitomukin pois.. Mutta ei ollut muita kotona ja ruokakin oli tehtävä.



Sit oon huutanu sellasessa totaalikieltäytymistilanteessa kun taapero ei suostu autoon, kun olis vaan mentävä. Ensin heittäytyy makaamaan maahan ja sitten turvaistuimeen laitettaessa on jäykkä ku rautakanki ja rimpuilee vöitä vastaan.. Perrrrkule! Kovalla pakkasella ilman hanskoja tämä on paha paikka..

taaperolle, valehtelee. Tai omaa melkoisen valikoivan muistin.

Itse siis olen, valitettavasti. Ja välillä tulee väsyneenä tiuskittua. Mutta ihmisiä tässä tosiaan ollaan, kuten joku edellä kirjoitti.

kuin kaksi tai kolme kertaa koko 31-vuotisen elämänäni aikana, mutta kuten kirjoitin, tiuskittua tulee, lapsille ja miehelle. Ennen tätä lapsiperhe-elämää en juuri koskaan edes tiuskinut (miehellekään), mutta lapsen myötä ilmeisesti menetin lehmän hermoni.

Ymmärrän silti toki paremmin kuin hyvin, että taaperoikäiselle tulee joskus huudettua, eli mitään jeesustelua tämä ei ole. Mä en vaan jostain syystä "osaa" huutaa.

-6

kuka ei? Itse huusin lapselle, kun olin istuttanut häntä potalle kaikkien ohjeiden mukaisesti, lukenut kirjoja ym. ja tiesin että pissa tulee kohta. Mut sit luovutin ja kun oli hakemassa vaippaa, niin lapsi juoksi meidän parisänkyyn ja pissasi sinne uudet tyynyt, petarin, peitot, kaiken. Ilta tulossa ja pyykkituvassa ei ollut vuoroja että ois saanut edes peitot heti pestyä. Mä huusin kuin hyeena, harmitti niin hirveästi, varsinkin kun lapsi nauraa räkätti kun tulin makariin. Sanoin että mä en sitten ota sulta vaippoja pois enää ikinä, kunnes itse haet potan ja alat pissata sinne. (Enkä ottanut. Neljän kuukauden päästä lapsi haki itse potan kylppärin nurkasta, alkoi pissata sinne ja oli kuukauden sisällä kuiva, mut tää on jo ot)



Ainahan se harmittaa jos on suuttunut. Mut mä vaan en ole niin täydellinen, että oisin osannut itseni hillitä. Motkotettua on tullut lapselle muutenkin, harvemmin huutoa mut kyllä sitäkin siis sattuu.

ei saisi huutaa? Siis jos on siihen aihetta? Esim. 2v kaatoi juuri siskonsa takaapäin niin että tytön hampaat melkein iskeytyi patteriin. Minusta tuossa tilanteessa ei voi rauhallisesti todeta että noin ei saa tehdä vaan oikeasti tarvii korottaa sitä ääntä! Minä ainakin huudan jos on tarvetta, mutta siis hallitusti enkä kiukun vallassa.

olen ja säästeliäästi käytettynä ääniohjaus toimii taaperolla hyvin. On huudettu: ei, seis, kuuma, ei saa koskea (ja varmaan pari muutakin). Ei ole sitten sattunut pahempia palovahinkoja kuuman uunin, sähköpattereiden ym. kanssa eikä painavia keramiikka/lasiastioitakaan ole pudonnut lapsen päähän. Ei kaduta yhtään, sitten kun kunnon uhma alkaa niin voi olla että huutoakin tulee enemmän, sitä riemua odotellessa...

lähinnä turhasta huutamista.

mielestäni minulla ei ollut syytä huutaa lapsellini kurkku suorana vain koska häntä harmitti istua autossa..mutta hermot vaan meni.kaduttaa.

toki saa ja ehkä jopa täytyy korottaa ääntä jos lapsi on tekemässä jtn vaarallista..mutta ei turhasta.

lähinnä turhasta huutamista.

mielestäni minulla ei ollut syytä huutaa lapsellini kurkku suorana vain koska häntä harmitti istua autossa..mutta hermot vaan meni.kaduttaa.

toki saa ja ehkä jopa täytyy korottaa ääntä jos lapsi on tekemässä jtn vaarallista..mutta ei turhasta.

Meillä tosin on vain yksi ja hänkin on ollut helppo ja kiltti. Mutta käsi sydämellä voin sanoa, etten ole koskaan huutanut. Meillä oli nuoren kanssa tästä juuri puhetta joulun aikaan. Hän sanoi, ettei hän muista, että hänelle olisi koskaan huudettu. Kerran hän pelkäsi tulla kotiin, koska oli varma, että nyt kyllä huudetaan - se oli hänen ensikänninsä vappuaattona. Mutta ei me silloinkaan huudettu.



Jos se minusta yksin olisi kiinni, olisin varmaan huutanutkin. Mieheni kuitenkin pelkää ja vihaa huutamista ja pani minut vannomaan, että hänen lapselleen ei huudeta. Eikä ole huudettu.

Meillä tosin on vain yksi ja hänkin on ollut helppo ja kiltti. Mutta käsi sydämellä voin sanoa, etten ole koskaan huutanut. Meillä oli nuoren kanssa tästä juuri puhetta joulun aikaan. Hän sanoi, ettei hän muista, että hänelle olisi koskaan huudettu. Kerran hän pelkäsi tulla kotiin, koska oli varma, että nyt kyllä huudetaan - se oli hänen ensikänninsä vappuaattona. Mutta ei me silloinkaan huudettu.

Jos se minusta yksin olisi kiinni, olisin varmaan huutanutkin. Mieheni kuitenkin pelkää ja vihaa huutamista ja pani minut vannomaan, että hänen lapselleen ei huudeta. Eikä ole huudettu.

Enkä erikoisemmin kadu. On aikuisellakin oikeus ilmaista suuttumus, kunhan se ei jää siihen eikä ole jatkuvaa eikä kohtuutonta. Esikoinen oli niin kiltti tyttö, ettei huutamistarvetta ollut. Pikkuveli on välillä tarvinnut armeijakuria.

toistaiseksi lähinnä kun on yrittänyt tehdä/tehnyt jotain vaarallista tai satuttanut jotain muuta (esim purrut). En ole huutanut kovin kovaa tai kauan,en oikeastaan huutanut varsinaisesti juuri ollenkaan, mutta kyllä minusta tullaisissa tilanteissa voi ja usein pitääkin korottaa ääntä, ja muutenkin äänensävystä ja eleistä tulla selväksi, että tuo ei ollut hyvä juttu.



Lapsi on vielä aika pieni, mutta voin kuvitella että korottaisin ääntäni myös tahallisesta ilkeilystä.



Minusta vanheman ei pidä tyystin menettää malttiaan lapsen kanssa , mutta vanhemman suuttumus ja paha mieli saavat ja pitääkin näkyä lapselle. Ja silloin vain kun lapsi on todella tehnyt jotain , ei siis jos vanhempaa muuten vain vituttaa, sitä ei pidä purkaa lapseen. Vanhemman reaktioden pitää olla hallittuja, ei pelottavia, mutta mielestäni niitä pitää olla.



Lapsi oppii juuri nistä vanhempien tunereaktioista, paljon enemmän kuin sanoista vain. Juuri se vanhemman äänen sävy ja eleet kertovat lapselle, että tuo satutti toista, tuo oli vaarallista jne. Tunnereaktiot ikäänkuin antavat sanoille sisältöä.



Esim. tasaisen rauhallisesti selitettynä "tuo ei ole kilttiä, tuo sattuu" menee lapselta helposti ohi, kunnolla ymmärtämättä.



Eli mielestäni hyvin järkevän neutraali aina rauhallinen kasvatustyyli ei suinkaan ole paras lapselle.

muutaman kerran kyllä huudahtanut varoituksen itsekin pelästyessäni. Esim. kun taapero kurotteli kuumaa kahvipannua huudahdin kovaa "EI, ÄLÄ KOSKE!". Mutta siis muulla tavalla en ole huutanut. Minä en tosin muutenkaan pahemmin huuda tai koe siihen tarvetta. Kai nää ovat luonne-eroja vanhemmissakin.

ei totta puhu.

varmaan joka päivä...aiheetta ja aiheesta...joo, ei ole pitkä pinna.

Tosin onhan se parempi huutaa ku hakata.

Mutta sen sijaan konfliktitilanteessa syyllisti ja toi esiin, miten paljon häneen sattuu kun ei käyttäydytä kunnolla. Olisi ollut paljon parempi kun olisi huutanut ja se olisi sitten ollut sillä selvä, ei olisi tarvinnut aina olla se maailman pahin ja ilkein. Pelkään edelleen konflikteja koska pelkään mitä syytöksiä sieltä tulee. (En tietysti muista omasta taaperoajasta, mutta en usko sen olleen erilaista, ja näenhän miten toimii nyt omien lasteni kanssa.)