3.tragedia kohtasi perhettämme: ystävä totesi:

joka ei kuulosta ulos tultuaan yhtään siltä, mitä mielessään ajatteli.



Uskon, että tässä tapauksessa ystäväsi tarkoitti sanoa, että vastoinkäymisenne eivät ole hänelle "toisesta korvasta sisään, toisesta ulos"-tyyppistä kamaa, vaan että hän oikeasti on pahoillaan teidän puolestanne ja todella ottaa syvästi osaa suruihinne.

ketjun siitä kun rasittaa kuunnella erään kaverinsa vinkumista.



Niinpä, kenellähän sitä oikeasti on raskasta, sillä joka siitä joutuu puhumaan ja sen kokemaan, vai sillä joka joutuu kuuntelemaan.



Voimia teille. Hädässä ystävät tunnetaan, se on ikävä kyllä niin totta. Että kyllä teilläkin jyvät erottuu akanoista.

ilman että oma liikutus tai se ettei oikeasti osaa sanoa mitään "oikeaa" samantien kun ikävä uutinen tulee.

Ei niin, että edes tarkoittaisin sitä, vaan sillä mielellä, että ystävän silmät saattaisivat avautua näkemään, kuinka tökerösti hän on mennyt sanomaan ja millaisia tunteita se on herättänyt.

Sano hänelle, että ottaisit mieluummin vastaan vaikka (empaattista )hiljaisuutta, jos ei osaa sanoa mitään tilanteeseen sopivaa.

kaikenlaisia ystäviä sitä on tullut hommattua, kun huonoa uutista pukkaa toisensa perään. aina saa olla jostain huolissaan teidän kanssanne.

Aargh, pitäiskö pyytää anteeksi vai mitä?

Ketähän nämä vastoinkäymiset eniten koskettavat (lapsen kuolema, 2 x perheenjäsenen vakava sairastuminen)