Lue keskustelun säännöt.
Tää avioliitto pilaa mun terveyden
14.01.2011 |
Mies käyttää enemmän ja vähemmän henkistä väkivaltaa. Kännissä on joskus uhkaillut ja vähän töniniyt tms. Painostaa kännissä myös seksiin ja sellaisiin juttuihin, joita en halua tehdä seurauksena se, että an saa nukutuksi koko yönä, kun riidellän (aamulla nousen lasten kanssa ja mies nukkuu iltapäivään asti).
Mies on nyt luvannut lopettaa juomisen ja käy välillä psykologin kanssa juttelemassa (mies on mielenterveysongelmaisen alkoholistin lapsi). Hän on kuitenkin pari kertaa ennekin lopettanut vastaavanlaisen käytöksen, mutta ennemmin tai myöhemmin se on tullut takaisin.
En osaa enää luottaa siihen, ettei mies aloittaisi älyttömyyksiä uudelleen. Mies ei taas oikein ymmärrä tätä (sanoo ymmärtävänsä, muttei musta silti oikein tajua/hyväksy sitä). Sairastan migreeniä, joka on nyt viimeisen vaikean jakson aikana muuttunut päivittäiseksi. Stressaan myös ihan koko ajan ja näen paljon painajaisia. lisäksi on paha PMS. Ja mies ei näe mitään yhteytät meidän pitkäaikaisilla ongelmilla tähän.
En haluaisi erota, mutta jotenkin pysäyttävää oli se, kun pahimman kännisekoilun jälkeen olin jo päättänyt lähteä ja mies alkoi pyydellä anteeksi. Annoin anteeksi taas kerran ja silloin konkreettisesti tuntui siltä kuin joku olisi lyönyt häkin oven kiinni. Ehkä mun sittenkin pitäisi erota. Kannattaako tässä tilanteessa enää yrittää? Viimeiset 4 vuotta olen tekohengittänyt tätä suhdetta enkä jaksa enää.
Kommentit (8)
se, että mies on enimmäkseen ihan mukava. Lasten kanssa on mielellään ja mullekin yrittää olla huomioonottava. En vaan pysty luottaman enää siihen, että se ikävä puoli pysyy poissa. Mutta kyllä mun olo alkaa olla niin kamala etten jaksais tosiaan enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sun täällä tarvi kellekään perustella asiaa. Jos tuntuu että haluut erota niin sehän on maailman yksinkertaisimpia juttuja. Parisuhteet on aina jossain kohtaa epäonnistuneita ja aina voi yrittää parantaa seuraavalla kierroksella. Miehesi ei ole täydellinen, mutta on hankkinut apua ja yrittää selvittää asiat.
Aina on hyviä syitä erota ja päästä ongelmista kertaheitolla eroon, tai siis siirtää maton alle, jättää käsittelemättä ja lopulta kohdata seuraavassa suhteessa demoninsa kun sekin suhde arkistuu.
En ole sen jälkeen halunnut uutta suhdetta, ja hyvä olla on ollut koska haluan että lapseni saa taspainoisen elämän, kun alku on ollut niin vaikeaa isänsä johdosta. Minulla ei ole tarvetta uuteen suhteeseen, ja elän hyvää arkea ja elämää löapseni kanssa ja myös oma elämän laatuni on parempaa kun ei tarvitse jatkuvasti miettiä mitä hankaluuksia toinen taas aiheuttaa.
Tässä on kyllä yritetty selvittää ja mies on ennekin hakenut apua. Ongelma onkin siinä, etten enää jaksa luottaa ja taas pettyä, kun toinen ryssii kaiken. En oikein ymmärrä kommenttia maton alle lakaisemisesta, onko se siis sun mielestä mun syytä, että mies on masentunut ja alkoholi on hänelle ongelma?! Olen yrittänyt tukea ja auttaa miestä jo useamman vuoden, mutta kuka mua tukee, auttaa, kuuntelee? Ei kukaan.
Mies käyttää enemmän ja vähemmän henkistä väkivaltaa. Kännissä on joskus uhkaillut ja vähän töniniyt tms. Painostaa kännissä myös seksiin ja sellaisiin juttuihin, joita en halua tehdä seurauksena se, että an saa nukutuksi koko yönä, kun riidellän (aamulla nousen lasten kanssa ja mies nukkuu iltapäivään asti).
Mies on nyt luvannut lopettaa juomisen ja käy välillä psykologin kanssa juttelemassa (mies on mielenterveysongelmaisen alkoholistin lapsi). Hän on kuitenkin pari kertaa ennekin lopettanut vastaavanlaisen käytöksen, mutta ennemmin tai myöhemmin se on tullut takaisin.
En osaa enää luottaa siihen, ettei mies aloittaisi älyttömyyksiä uudelleen. Mies ei taas oikein ymmärrä tätä (sanoo ymmärtävänsä, muttei musta silti oikein tajua/hyväksy sitä). Sairastan migreeniä, joka on nyt viimeisen vaikean jakson aikana muuttunut päivittäiseksi. Stressaan myös ihan koko ajan ja näen paljon painajaisia. lisäksi on paha PMS. Ja mies ei näe mitään yhteytät meidän pitkäaikaisilla ongelmilla tähän.
En haluaisi erota, mutta jotenkin pysäyttävää oli se, kun pahimman kännisekoilun jälkeen olin jo päättänyt lähteä ja mies alkoi pyydellä anteeksi. Annoin anteeksi taas kerran ja silloin konkreettisesti tuntui siltä kuin joku olisi lyönyt häkin oven kiinni. Ehkä mun sittenkin pitäisi erota. Kannattaako tässä tilanteessa enää yrittää? Viimeiset 4 vuotta olen tekohengittänyt tätä suhdetta enkä jaksa enää.
Ja vielä väsäätte lapsiakin niiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
töissä käyvä mies. Ongelmat alkoi, kun ensimmäinen lapsi oli jo syntynyt. Ja joo, syyllistä vaan mua kaikesta!!! Turha tänne on kirjoittaa, pitäshän mun se jo tietää. Täällä roikkuu pääasiassa tunnevammasia ja itteään täynnä olevia akkoja.
töissä käyvä mies. Ongelmat alkoi, kun ensimmäinen lapsi oli jo syntynyt. Ja joo, syyllistä vaan mua kaikesta!!! Turha tänne on kirjoittaa, pitäshän mun se jo tietää. Täällä roikkuu pääasiassa tunnevammasia ja itteään täynnä olevia akkoja.
yhtäkkiä ukko muuttuu kusipääksi. Voi hyvät ihmiset, EI OLE PAKKO RYNNÄTÄ NAIMISIIN ENSIMMÄISEN VASTAANTULEVAN MIEHEN KANSSA!!!!
Kun teet eropäätöksen. Tottakai miehesi puhuu kymmmenen kaunista ja mukavia lupaa, kun on hätä kädessä.
Toi on nähty kuvio mun elämässä. Narsisiti, skitsofreenikko, sekakäyttäjä alkkis miehenkanssa 7v. helvetissä.
Lapsi alkoi oireilee jo aivan pienenä. Kahden ekan vuoden jälkeen heitin miehen ulos, mutta seitsemän vuotta meni että päästiin lopulisetsi miehestä eroon, laosi ei enää halua edes tavata isäänsä, jouduin hankkimaan lähestymiskiellon ja omaan paranemiseen peloista , paniikkihäiriöstä meni aikaa, ja vieläkin tulee samoja toimintamalleja kuin ennen jos joku alkaa käyttäytymään samoin kun exä.
Vaikeaa ensin, mutta lapsen ja itseni kannalta ehdottomasti parasta mitä olen koskaan tehnyt oli hakea ero.