Onko kukaan sairastunut bulimiaan aikuisiällä?

Mutta minulla on ollut bulimisia kausia aina tähän päivään asti. Sairastuin 15-vuotiaana, enkä siis ole päässyt sairaudestani vielä eroon. Vaikka olen parhaimmillaan ollut vuodenkin oksentamatta, en ole itse taudista, jatkuvasta piinasta jonka mukaan olen maailman huonoin ihminen ja minun pitäisi vain kuolla pois, päässyt eroon. En terapialla, en lääkityksellä, en edes rakkaitteni tuella.



Joten pyydän, lopeta hyvän sään aikana.

olen ollut on-off-bulimikko kohta 20 vuotta ja tiedän aiheesta jotakin. Ensinnäkään bulimia ei välttämättä estä sinua lihomasta. On tosi vaikeaa oksentaa mahalaukkua tyhjäksi joka kerta kun olet syönyt jotain lihottavaa. (itsehän tiedän jo, mitä kannattaa ahmia kun bulimiakohtaus iskee) Toisekseen aikuisella perhe, työ ja sosiaalinen verkosto rajoittavat bulimiointia. Et voi oksentaa joka kerta syötyäsi sillä mielikuva mallitytöistä, jotka syövät lusikallisen raejuustoa, oksentavat salaa vessassa ja tulevat sievinä takaisin ei pidä paikkaansa. Oksennettuasi sulla on punaiset silmät ja naama turvoksissa ja punapilkullinen, etkä voi pieneen hetkeen näyttäytyä kenellekään.

En ole lukenut Sofi Oksasen kirjaa enkä tiedä hänen kokemuksiaan, mutta bulimia voisi selittää sen miksi Sofi käyttää niin paljon meikkiä.

Mutta kotona syö siitäkin edestä.

Kotona on helppo myös oksentaa, valitettavasti tai ei. Sen jälkeen on se ja sama mille näytän, kunhan olo on parempi. Päässä ei varsinaisesti ole mitään vikaa, en koe syyllisyyttä syötyäni, mutta en myöskään oksennettuani.

Tiedän myös luettuani, että mitä kannattaa syödä, ja missä järjestyksessä. Vaarallisia tollaiset kirjat.



AP

Ettei tule kiillevaurioita takahampaisiin niin että hedelmien syönti vihloo ja ettei pari lasillista vettä tee närästystä. Saikkua on tosin helppo saada silloinkin kun ei ole poskiontelotulehdusta, koska kurkku on punainen ja leukaperät turvoksissa.