Nolo pelko...
Ja tuskin saan tähän asiallisia vastauksia, toisaalta ymmärrän sen. Mutta olen raskaana ja nyt olen keksinyt jostain pelätä sitä että lapseni on ruma enkä rakasta häntä sen takia.:(
Mistä ihmeestä tuollainen pelko voi johtua?
Kommentit (12)
ruma lapsikin on aina kaunis äidin silmissä,joten pelko pois!
En erityisemmin pitänyt vauvoista ja suurin osa oli mielestäni rumia. Sitten toivoin kovasti että oma vauva näyttäisi kauniilta, ajattelin että on ihan kauheaa jos mun vauva on ruma. No, sitten vauvan synnyttyä nauratti kovasti koko juttu :) Kun ei sillä ole mitään väliä. Oma lapsi on niin ihana ettei sillä ulkonäöllä ole siinä vaiheessa mitään väliä. Mutta siis ymmärrän kyllä sua.
kaikenlaista, kuuluu raskauteen. Ja yleensä lapsi näyttää äidin silmissä aina kauniilta, vaikkei muiden mielestä näyttäisikään :) Pelko pois.
kukaan ei vaan ilkeä puhua asiasta.
mä pelkäsin samaa raskausaikana, mutta kun lapsi syntyi se olikin maailman suloisin otus.
älä pelkää, sinunkin lapsi on varmasti ihana.:)
Yleensä tuollaisia ajatuksia tulee jossain rv30 jälkeen.
Ihan normaalia.
En erityisemmin pitänyt vauvoista ja suurin osa oli mielestäni rumia. Sitten toivoin kovasti että oma vauva näyttäisi kauniilta, ajattelin että on ihan kauheaa jos mun vauva on ruma. No, sitten vauvan synnyttyä nauratti kovasti koko juttu :) Kun ei sillä ole mitään väliä. Oma lapsi on niin ihana ettei sillä ulkonäöllä ole siinä vaiheessa mitään väliä. Mutta siis ymmärrän kyllä sua.
Oma lapsi on aina omasta mielestä maailman ihanin, suloisin, kaunein jne. =)
Onko teillä suvussa kamalan rumia ihmisiä?
Nimittäin, voihan se olla että vaikka te ette olisikaan erityisen rumia, niin sellainen voi periytyä resessiivisestikin. Jopa usean sukupolven takaa!
Mutta kyllä sinä silti lastasi rakastat, vaikka se näyttäisi junan ryttäämältä kaljurotalta, se tässä on hyvä puoli.
Sekin on hyvä puoli, että vauva joka näyttää syntyessään aika rumalta, yleensä kaunistuu paljonkin kun aikaa vähän kuluu. Että ei kannata tollaisesta hermoilla.
vaan olis ehkä pitänyt, sillä vaikka mitä täällä muut väittää, niin ei se oma aina mitenkään kaunis ole, ei mun ainakaan ollut. Oli hassun ruma, koko ekan vuoden.
Vanhojen kansan uskomusten mukaan, jos vauva on kaunis syntyessään, niin se on suuressa vaarassa, koska sitten siitä voi tulla "vaihdokki".
Toisenlaiset olennot, esimerkiksi peikot, keijut ynnä muut eivät ole kovin kiinnostuneita rumista lapsista.
Niin, ja keijuthan eivät ole pelkästään hyviä. Se on ihmisten keksintöä. Nehän ovat hyvinkin samantapaisia kuin ihmiset, varsinkin tavoitellessaan omaa etuaan!
punaisia ja ryppyisiä. Älä huoli.
tuo ole nolo pelko ollenkaan. Näistä asioista puhutaaan ihan liian vähän, ja asiaa ei auta nuo teiniäidiksi huutelijat ym. hurskastelijat.
Itselläni oli vaikea synnytys ja kaiken sen jälkeen lapsi todella näytti rumaltan ja jotenkin "omituiselta". Kiinnyin kuitenkin lapseen vähitellen ja nyt se on maailman ihmeellisin ja kaunein otus :)
Kätilö sanoi, että joskus myös omat odotukset lapsen ulkonäön suhteet saavat aikaan pettymystä. Siis ei se rumuus vaan se, että jos on kuvitellut tuuheatukkaisen pulskan tytön ja saakin laihan kaljun pojan, ei lapsi ensin tunnu omalta.
Ihan normaaleja tunteita nuo ovat!
en keksi muuta syytä, kyllä terve äiti lastaansa rakastaisi näyttäisi hän miltätahansa!