Lue keskustelun säännöt.
Jos raskaustesi oli yllätys/ei toivottu, miten vaikutti vauva-aikaan?
05.01.2011 |
Jos tulit vahingossa tai odottamatta raskaaksi, vaikka se ei ollutkaan toiveissa, muuttuiko mieli raskauden ja lapsen myötä?
Neljäs lapsi tulossa ehkäisyn pettämisen seurauksena, ja vaikka lapsia rakastan ja neljäskin oli joskus ajatuksissa, olin jo tyytynyt ajatukseen kolmesta lapsesta taloudellisen tilanteen ja käytännön seikkojen vuoksi. Raskauden alussa olin järkyttynyt, nyt totuttelen tulevaan ja lapsi tulee toivottuna perheeseen.
Kuitenkin lähtökohdat odotukselle ovat erilaiset kuin aikaisemmin, ja mietin, tuleeko tämä vakuttamaan esim. siihen, miten jaksan raskasta vauva-aikaa. Kokemuksia?
Kommentit (3)
Meilläkin oli neljäs ylläri. Hän on melkeinpä rakkain, koska ajattelen, miten hän kovasti halusi tulla meille ja miten hirveää olisi jo miehen ja mummon toive abortista olisi toteutunut (itse sitä en missään vaiheessa edes harkinnut, vaan rakastin plussasta saakka). Ja parasta on, että tämä on kaikista lapsistani helpoin, kaikkien pelkojen jälkeen (edelliset supervaikeita). Suorastaan päivieni ilo ja aurinko :) On sellainen fiilis, että minun kuuluikin saada tämä vauva. Minun kuuluikin tietää, että vauvan kanssa voi olla todella ihanaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erityisesti tunnen pahaa mieltä siitä, ettei aikani tule enää riittämään niinkään paljoa muille lapsille. Nytkin aika on tiukilla, ja haluaisin panostaa jokaiseen lapseen kuin hän olisi ainokaiseni (viettää kahdenkeskistä aikaa, käydä yhdessä jossain, valita harrastuksia juuri tämän lapsen mieltymyksien mukaan eikä sen mukaan, mikä sopii toisten aikatauluihin tai kulkemisiin.) En halua pitää lapsia vain lapsijoukkona, ja tuntuu, että neljä alkaa olla jo aikamoinen joukko...
ap
Tulin raskaaksi kovin pahaan aikaan. Kesken aviokriisin, perheessä ennestään 5 v ja 1 v lapset.
Alussa harkitsin keskeyttämistä. Sitten ymmärsin, että katuisin sitä loppuelämäni, ja päätin pitää lapsen. Ensimmäiset raskauskuukaudet pelkäsin kovasti että miten tulen pärjäämään. Noin puolivälissä raskautta huomasin jo iloitsevani tulevasta vauvasta.
Raskauden lopussa olin jo yhtä rakastunut syntymättömään lapseeni kuin olin ollut kahteen ensimmäiseenkin. Kun vauva syntyi, hullaannuin häneen täysin.
Kuopukseni oli niinsanotusti helppo vauva. Jaksoin vauva-ajan jopa paremmin mitä kahden ensimmäisen kanssa, vaikka olin nyt yksinhuoltaja. Taloudellinen tilannekaan ei aiheuttanut huolta, pärjäsimme ja pärjäämme yhä ihan hyvin.
Rakastan kaikkia lapsiani kovasti. Ja näin nimettömänä voin tunnustaa, että kuopus tuntuu lapsista joskus jopa kaikkein läheisimmältä. Meillä on todella tiivis suhde.