KULISSILIITTO 16v yhteiselon jälkeen ja 4 lasta
Olemme jotenkin vaan kasvaneet erilleen. Sekä mies että minä olemme samaa mieltä että ei paljon kiinnosta enää olla yhdessä muuta kuin lasten takia. Lapset siis pitää meidät vielä yhdessä ja olemme päättäeet elää saman katon alla niin kauan kun vain pystytään. Emme riitele, olemme kumppaneita ja kavereita mutta intohimoa ei ole. Näemme siis molemmat tämän perheen yrityksenä ja liiketoimena jota yhdessä hoidamme. Tavoitteena kasvattaa fiksuja ja onnellisia lapsia. Hyvin tämä menee. Ainakin osittain. Minua vaan vaivaa tietty haikeus ja suru. Yksin ollessani aina kaipaan rakkautta. Olisi niin ihanaa kun olisi joku joka pitäisi hyvänä! Halaisi, suutelisi ja saisi minut tuntemaan jotain :(
Kommentit (9)
Koska me keskustelemme miehn kanssa, nauramme ja pidämme hauskaa ihan normaalisti. Lomailemme lasten kanssa jne. Olen siis kaveri miehenki kanssa ja puhumme kaikesta. Ei lapset kärsi millään tavalla! Vasta sen jälkeen kun lapset menee nukkumaan, kun pitäisi alkaa se vanhempien kahdenkeskinen aika niin silloin meillä menee pieleen. Meillä ei ole mitään sellaista rakkautta. Emme mene sohvalle halailemaan ja pussailemaan kun lapset nukkuu. Emme harrasta seksiä. Sanomme hyvää yötä, halaamme kavereina ja menemme eri sänkyihin nukkumaan. Lapset ei tästä tiedä. Lapset ei tästä kärsi. Ainoastaan minä (ja uskon että mieskin) tästä kärsimme. Tämän hinnan maksamme onnellisesta perheestä.
kun molemmat tunnemme liikaa yksinäisyyttä. Pannaan menemään ja hyvältä tuntuu sen jälkeen. Mutta ei se mitään aitoa rakkautta ole. Sellasta tarpeiden tyydyttämistä vaan... ihanaa kuitenkin.
joskus surullisena mietin ja kaipaan jotain muuta. Mutta tuo kaipuu ei ole todellakaan riittävä syy rikkoa ehjä toimiva perhe. Ajatella kuinka raskasta olisi kantaa kasvatusvastuu yksin. Ei varmasti jäisi aikaa tai haluja intohimolle.
enkä ole eroa edes ajatellut. En jaksaisi vetovastuuta yksin.
Teidän täytyy etsiä se yhteinen kiva.
ja sillä erolla, että ainakin minä tapailen toista. Minulla on täysin samanlainen olo kuin sinulla; kaipaan rakkautta, hellyyttä, kumppania.
mutta me päädyimme eroon. Koska tuossa tilanteessa oli helppo kolmannen osapuolen tulla mukaan. Ja siinä meni minun rajani.
nauretaan paljon ja elämä on mukavaa lapsiperheen arkea. Mutta miehen ja naisen välinen suhde ja intohimo on täysin kateissa.
En tosiaan halua erota tahi rikkoa perhettä ja ryhtyä yksinhuoltajaksi tämän takia. Mutta olen ajatellut asian niin, että tämä voi olla yksi vaihe pitkässä suhteessa. Vasta aika näyttää kuinka käy. Kun lapset kasvavat, meidän tulee jossain vaiheessa mieheni kanssa miettiä, missä mennään. Toivottavasti löydämme uuden kipinän tai sitten ehkä eroamme. En halua viettää kuitenkaan loppuelämääni kaverisuhteessa.
kuin teidän lapset nyt ei huomaisi mikä on meininki. Ei tuollainen tilanne ole sen parempi lapsille kuin erokaan, huomaa ettei äiti ja isä rakasta toisiaan ja äippäkin on usein haikeena ja surullinen ja isä jäyhästi vaan tuijottaa telkkaria.