Miksi nainen ja mies ei voi olla lasten kanssa yhdessä perhe?

Mielestäni on selviö, että pienet lapset tarvitsevat paljon hoivaa ja huolenpitoa. Kukaan kun ei voi olla kahdessa paikassa samaan aikaan, se tarkoittaa luonnollisesti sitä, että vanhemmat tinkivät omista menoistaan. Tämä koskee sekä äitejä että isejä. Tosin moni tuore äiti kokee sen omasta luopumisen paljon konkreettisemmin kuin mies kun elämä alkuun onkin "vain" kotia ja kotihommia. Fiksu mies tietenkin haluaa viettää mahdollisiman paljon aikaa lapsensa kanssa, mutta valitettavasti on myös keskenkasvuisia miehenpuolikkaita, joilla isyyteen kasvaminen vie enemmän aikaa ja toisilla se ei onnistu ollenkaan. Tosin en ole ollenkaan sitä mieltä, että kun perheeseen syntyy lapsi/lapsia muun elämän tulisi loppua molemmilta vanhemmilta siltä seisomalta. Sekä äiti että isä ovat edelleen omia persoonoitaan ja molemien pitäisi saada tehdä myös niitä ihan omia juttuja välillä ja olla myös kaksin ilman sitä niin rakasta jälkikasvua.



Minulla on ollut onni löytää mies, joka on todellakin Mies ja Isä, jonka kanssa molemmat olemme tehneet parhaamme tämän perheen eteen. Tosin keinot ovat olleet erilaiset, koska emme mekään ole samanlaiset ihmiset saatika vanhemmat. Tilanteet ovat eläneet vuosien varrella ja joskus minä olen "joutunut" luopumaan enemmästä perheen ja lasten takia ja joskus taas mieheni. Minusta ei pitkälle pötkitä laskemalla ja mittaamalla kaikkea tasan vaan tekemällä kompromisseja, ottamalla toinen ja koko perheen paras huomioon ja tahtomalla toiselle hyvää. Ja tämä koskee ihan koko perhettä.

eli en hae täyttä tasa-arvoa miehen ja naisen välille, vaan nimenomaan tarkoitin sitä, että mies voisi osallistua jonkin verran kotiaskareisiin. Lähinnä tämä alkuperäinen ajatus lähti tuosta ketjusta, missä mies on osatnut vaimolleen viikon parisuhdeloman tajuamatta perheen realiteetteja.



Sitä ajoin takaa, että moni mies ei tunnu ymmrätävän sitä, että pienillä asioilla saisi arjesta kaikille mukavamman. Ei sen miehen tarvitse tehdä puolta kaikesta, vaan jotakin jolla osoittaa olevansa myös yksi perheen jäsen. Ja eniten ehkä juuri se, että luo sitä suhdetta niihin lapsiin pienestä pitäen ja on aidosti läsnäoleva isä.



Tuo, että mies ei jaksa työpäivän jälkeen lapsia on minusta todella surullista. Lapset oppivat, että työ ja isän lepo ovat tärkeämpiä kuin he. Mikä sen paremmin saisi isän ajatukset pois työkuvioista kuin leikkihetket lasten kanssa. Ja miksi sen äidin pitää sitten jaksaa 24/7, eikä hänellä ole oikeutta lepohetkeen?



Toki äiti luopuu enemmän omastaan lasten ollessa pieniä ja se onkin ihan ok (siis jos äiti on lasten ensisijainen hoitaja eli kotona vanhempainvapaat). Lapsen eka vuosi pitäisikin pyhittää pikälti lapselle, mutta myös isä voisi ajatella niin. Ja pyhittämisellä en tarkoita,

ettei äiti saisi tehdä mitään omaa. Toki joku harrastus tai pienet menot ovat tarpeen, mutta ei monen yön reissut tai joka illan harrastukset ja menot.

kun joku (jolla on siis pieniä lapsia) valittaa miehensä lähteneen tuosta noin etukäteen ilmoittamatta esim. kaverien kanssa parin viikon matkalle Thaimaahan, ja vastaukseksi tulee nälväilyä tyyliin "eikö sun miehellä saa olla mitään omaa elämää, miksi sä olet tuollainen luuseri ja kiviriippa, hanki oma elämä, munkin mies saa olla vaikka vuoden pois putkeen ja mä pärjään 12 alle vuoden ikäisen lapseni kanssa ihan hyvin".

ennättäisikin, enkä enää edes osaisi elää niin, että mies niitä tekisi (ei ole koskaan tehnyt, yhdessä oltu 10v.) On kuitenkin lasten kanssa ainakin viikonloppuisin ja iltaisinkin, jos ehtii. Ja ainakin pääsen lenkille, kun lapset menneet nukkumaan tai mies on vauvan kanssa, kun esikoinen nukkuu. Mutta kokopäivätöitä en edes kuvittele, ennen vauvan syntymää esikoinen oli puolipäivähoidossa (4h), jolloin minä tein omia projekteja yrittäjänä. Jatkoin illalla lapsen mentyä nukkumaan. Kotihommia tein esikoisen kanssa ja siinä samalla iltapäivisin. Ja nyt kun lapsia kaksi, minulla on aivan riittävästi hommaa, pääasia, että jotakin omaa tuolla ulkomaailmassa sen muutaman tunnin päivässä:-) Mutta, viikonloppuisin puuhailemme yhdessä ja olemme vaan rauhassa.

silloin todella tutustuu lapseensa ja oppii hoivaamaan ja lukemaan lasta. Kun äiti on pois kotoa, isä voi tehdä asiat omalla tavallaan ilman että äiti vahtii tekeekö mies asiat täsmälleen kuten hän. Kaikilla ei tietty taloudelliset realiteetit anna tähän mahdollisuutta, mut jos puolisoiden tulot on suht samat tai naisella jopa paremmat, voihan mieskin tällöin jäädä hoitovapaalle.

Meillä kyllä on ihan täysi tasa-arvo ja perhe on yhteinen projekti. Toki työnjakoa on, mutta kumpikin vanhempi kantaa vastuuta ja kykenee vaikka yksin pärjäämään lasten kanssa. Karmiva ajatus, ettei olisi tasa-arvoa, keskinäistä kunnioitusta.

Sitä minäkin olen ihmetellyt, että millä 50-luvulla tällä palstalla oikein eletään. Omassa tuttavapiirissä onneksi asiat ovat toisin. Sen takia nämä aatamin aikaiset mielipiteet täällä kummastuttavatkin.

Ällistelen sitä, miten nainen suostuu siihen? Etenkin jos hän itse on vielä työelämässä/opiskelee. Ja miten elämä pääsi sellaiseksi menemään?

Tarkoitus ei ole olla ylimielinen, vaan pohtia oikeasti tätä asiaa. Katsooko nainen, että hänen on oikeastaan pakko uhrautua (ehjän?) kodin ja perheen vuoksi?

olen kuopuksen kanssa äitiyslomalla, mutta mieheni silti aina järjestää aikaa minullekin, vaikka käy töissä. Viimeeksi piti vapaan tiistain joulun jälkeen, että pääsin itse shoppailemaan ja tuulettumaan. Vähän aikaa sitten maksoi kampaajan, kun valittelin hiuskuontaloa. Ja tietysti siis hoitaa lapsia silloin, kun minulla on muutenkin jotain menoa tai harrastusta.



Mies on ollut lasten kanssa vauvasta asti niin paljon kun työn lisäksi voi, ja lapset eivät koskaan itke äidin perään, jos isi on paikalla, tai toisinpäin. Eli heille molemmat vanhemmat ovat yhtä riittäviä, ja sehän on tärkeintä.



Niin, ja kotityöt meillä tehdään yhdessä. Ruuanlaitto jää oikeastaan minun harteilleni, mutta mies kompensoi sitä hoitamalla imuroinnit ja kaupassakäynnit.



Aina sitä tulee joskus jostain kiukuteltua, mutta pitäisi muistaa, että meillä on hyvä perhe kaikkine puutteinemme.

Mihin te olette tyytyväisiä ja mitä kuuluu olla elämän?



Kun sain vauvan, jäin kotiin hoitamaan sitä.

Saatiin toinen lapsi pian.

Palasin kohta töihin ja lapset meni tarhaan.

Saatiin vauva ja jäin kotiin, saatiin taas vauva ja ollaan oltu tässä kotona.



Teen kotihommia, koska niitä tulee: tiskiä, ruokaa, pyykkiä..

Välillä on kiva ulkoilla ja välillä tehdään majoja ja maalataan.

Opetaan päivunia.



Mies kun tulee niin mies tulee kotiin.

Olen tehnyt valtaosan kotihommista -että meillä on aikaa toisillemme!

Voidaan koko pesue mennä jonnekin tai osa porukasta.



Meillä on diili että kuntoillaan: mies harkoissaan kaksi kertaa viikossa ja minä käyn lenkillä koska ei ole varaa paljoa harrastusmaksuihin. 2 lasta harrastaa myös.



Eilen kun lapset nukkui niin naurettiin lapsien harrastuksista.

Esikoinen on puhunut että sähly tai jalkkis kiinnostaa -meillä on 3 poikaa ja jos kaikki harrastaa joukkuelajia jossa iän mukaan joukkueissa niin meillä on pojilla pian harkkoja 5 kertaa viikossa joka pojalla omansa eri aikaan ja isällä 15 kertaa. :)



Kun olen töissä käynyt niin se tekee joka ehtii.



Mies on ollut myös työttömänä ja silloin mies tehnyt kotihommia: pitää syödä, tiskit laittaa pesuun, vaatteita pestä.



Koska mieheni tykkää että pyllyni on pieni ja näytän hyvältä minä myös harrastan liikuntaa ja mukavia asioita.



Itse tykkään tyydyttää miehen tarpeita ja mies tyydyttää minun tarpeita sängyssä. Kohtuu sairasta ap että seksi on yhden ihmisen halujen tyydyttämistä.

Lapset ei ole niin raskas asia ettei jaksa seksiä!!

Meillä seksiä harrastettu ainakin 3 kertaa esikoisen jälkeen.. ;)

Mihin te olette tyytyväisiä ja mitä kuuluu olla elämän? Kun sain vauvan, jäin kotiin hoitamaan sitä. Saatiin toinen lapsi pian. Palasin kohta töihin ja lapset meni tarhaan. Saatiin vauva ja jäin kotiin, saatiin taas vauva ja ollaan oltu tässä kotona. Teen kotihommia, koska niitä tulee: tiskiä, ruokaa, pyykkiä.. Välillä on kiva ulkoilla ja välillä tehdään majoja ja maalataan. Opetaan päivunia. Mies kun tulee niin mies tulee kotiin. Olen tehnyt valtaosan kotihommista -että meillä on aikaa toisillemme! Voidaan koko pesue mennä jonnekin tai osa porukasta. Meillä on diili että kuntoillaan: mies harkoissaan kaksi kertaa viikossa ja minä käyn lenkillä koska ei ole varaa paljoa harrastusmaksuihin. 2 lasta harrastaa myös. Eilen kun lapset nukkui niin naurettiin lapsien harrastuksista. Esikoinen on puhunut että sähly tai jalkkis kiinnostaa -meillä on 3 poikaa ja jos kaikki harrastaa joukkuelajia jossa iän mukaan joukkueissa niin meillä on pojilla pian harkkoja 5 kertaa viikossa joka pojalla omansa eri aikaan ja isällä 15 kertaa. :) Kun olen töissä käynyt niin se tekee joka ehtii. Mies on ollut myös työttömänä ja silloin mies tehnyt kotihommia: pitää syödä, tiskit laittaa pesuun, vaatteita pestä. Koska mieheni tykkää että pyllyni on pieni ja näytän hyvältä minä myös harrastan liikuntaa ja mukavia asioita. Itse tykkään tyydyttää miehen tarpeita ja mies tyydyttää minun tarpeita sängyssä. Kohtuu sairasta ap että seksi on yhden ihmisen halujen tyydyttämistä. Lapset ei ole niin raskas asia ettei jaksa seksiä!! Meillä seksiä harrastettu ainakin 3 kertaa esikoisen jälkeen.. ;)

Toki seksi on kumpaakin varten eikä vain miehen halujen tyydyttämistä. Ajatukseni nimenomaan olikin se, että jos mies ei yhtään millään muotoa ole osa perhettä (paitsi siittäjä ja rahatuoja) ja katsoo oikeudekseen elää omaa elämää kuten haluaa perheestään välittämättä, niin silloin voi naisella olla seksihalut aika vähissä.

Ja juurikin tuo miten teillä toimitaan eli kumpikin tekee osansa ja ennen kaikkea kumpikin on tyytyväinen elämäänsä, auttaa jaksamaan ja seksielämäkin kukoistaa ja kummatkin nauttivat siitä.

Jos mies ei ole millään muotoa kiinnostunut mitä kotona tapahtuu saatika mitä vaimolle oikeasti kuuluu, niin ei ne petihommatkaan suju. Nainen kun ei ole mikään automaatti, joka nappia painamalla toimii milloin missäkin asiassa.

Naisen halut lähtevät korvien välistä, ei jalkojen välistä kuten miehillä.

Onneksi ei meillä. Mies osallistuu kotihommiin iltaisin samalla lailla kuin minäkin, tosin ei niitä paljon ole kun olen päivät kotona. Ehdin siivota ja pyykätä, tehdä ruoat. Mutta onhan sitä aina pikkuhommaa iltaisinkin.



Minun aikaisempi avomies, ei onneksi lapsia, sen sijaan oli toista maata. Miehen elämäntehtävä oli maata sohvalla katsomassa telkkaria kun minä tein kotityöt. Ei osallistunut mihinkään. 3 vuotta katsoin ja sitten lähdin.



Väitän että aika monessa perheessä se mies on alusta asti jättänyt kotityöt naisen harteille. Nainen vain on ollut niin rakkauden sokaisema ettei ole sitä huomannut. Ja alussa kun ollaan vain kahdestaan, eikä lapsia ole, ei niitä kotitöitäkään ole paljoa. Sitten kun lapset tulee, monet äitit ehtii tehdä kaiken päivän aikana tai mies ainakin kieltäytyy tekemästä mitään kun oli "raskas päivä töissä".



Yksi varma merkki tuosta että kaikki jää naisen harteille on se että mies ei kunnioita naisen menoja. Tarkoitan nyt aikaa kun ollaan kahdestaan. Eli mies menee miten haluaa, eikä koskaan kysy naiselta onko tämä ajatellut jotain muuta yhdessä. Jos pariskunnalla on jotain yhteistä harrastusta, on se sellainen että nainen on suostunut miehen mieliksi harrastamaan ja sanoisinko että roikkuu miehen mukana. Mies ei kuitenkaan koskaan lähde naisen mukaan esim. teatteriin tai leffaan. Eikä suostu perumaan omia menojaan minkään vuoksi. Moni nainen ei tätä vain tajua.

on perhe, vaikka olenkin kotona hoitovapaalla ja mies töissä päivisin. Meillä vain tilanne on se, että mies haluaa viettää mahdollisimman paljon aikaa lapsensa kanssa ja hoitaa illat, aamut ja viikonloput lasta omasta halustaan, en ole koskaan edes pyytänyt mitään tekemään eikä asiasta ole keskusteltu sen enempää.

Samalla tavalla näyttävät kaikki muutkin tuttumme/ystäväperheemme toimivan ja sama jatkuu edelleen, kun molemmat vanhemmat ovat taas työelämässä.

Av-mamma -perhe on outo ja eksoottinen ja sen ihmeellisiä toimintakuvioita olen ihan mielenkiinnosta seurannut (ja usein ihmetellyt) täällä jo pitkään.

että mukamas niin itsenäiset ja omanarvon tuntevat av-mammat ihan täysillä ovat aina miesten puolella, kun keskusteluissa joku ihmettelee miksi mies ei osallistu kotihommiin tai hoida lapsia tai miksi mies lähtee kaveriporukalla reissuun kysymättä perheeltä asiasta.



Kaipa nämä av-mammat ovat sitten todellisuudessa niin ukkojensa alistamia, etteivät muuta elämää osaa kuvitellakaan.

on yhdessä perhe. En ole miehelleni äiti taikka siivooja, enkä ainoa vanhempi. Molemmat yhtälailla viimekädessä vastuussa ihan kaikesta. Toki hommia on jaettu, mutta molemmat käy töissä, joten ei täällä ole mitään "kodinhoitajaa", joka tekee aina kaiken.

Olen kotiäiti ja lapsia on syntynyt pienillä ikäeroilla. Ainoa turvaverkko on samanlaisessa elämäntilanteessa elävät ystäväperheet, jotta mieheni kanssa voisimme saada joskus yhteistä aikaa. Koska lapsia on paljon, yksi ystäväperhe ei heitä ota hoitoon kaikkia yhtäaikaa, omien lastensa lisäksi, vaan esim vapaat tunnit vaativat jo kolmen perheen menojen yhteensovittamista!



Omaa aikaa minulla on aivan liian vähän. Mies tulee töistä kotiin klo 18-19 välillä ja lapset ovat niin tottuneita minuun, että iltaitkujen aikaan ja työpäivän ja pitkän kotimatkan töistä jälkeen, ei mies heitä jaksa kauaa yksin kaitsea.



Äitiä tarvitaan erityisesti iltaisin ja tähän ei auta nyt mitkään tasa-arvolöpinät, vaan vain aika ja lasten kasvaminen muuttaa tilannetta.. Irroittaudun arki-iltoina perheestä enintään puoleksi tunniksi-tunniksi ulos, yksin. Mies saa harrastaa välillä kokonaisen illankin, mutta minun pidemmät menot täytyy jättää esim keskipäivälle lauantaina, jolloin mies jaksaa lapsiakin paremmin, mutta joka lauantaita ei näihin voida käyttää!



Miehellä on enemmän omaa aikaa kuin minulla. Miehen tuomat rahat menevät koko perheen hyväksi eli hän ei kyllä harrasta mitään kallista... Ydinperhe on surullisen yksin. Sukulaisemme syövät vain rusinoita pullataikinastamme. Tämän ymmärtää vain toinen perhe samassa tilanteessa, ystäväperheemme. Kun hätä on suurin on ystäväkin lähellä ainakin meillä, mutta omia voimavaroja täytyy jokaisella perheellä on paljon paljon!