Missä aikuiset saa muka uusia ystäviä?

Olen yh ja yksinäinen, suku muualla..

Mistä päin olet?

mielestäni helpoin saada uusia ystävyyssuhteita. Olen aikuisiällä opiskellut paljonkin erilaisissa opinahjoissa mm amk:ssa, avoimessa yliopistossa, kansalaisopistossa, yliopistolla, tutkintoon johtavaa mutta myös vapaamuotoisempaa koulutusta. Kaikissa näissä on syntynyt pysyviä ystävä- ja kaverisuhteita. Eli mene vaikka työväenopistoon jollekin kurssille mikä kiinnostaa, harrastuksenomaisesti siis. Varmasti löydät samanhenkistä porukkaa. Sitten on tietysti nämä lasten harrastukset, perhekahvilat, puistot ym mutta itse en ole niissä koskaan helposti tutustunut pintaa syvemmälle. Naapurustosta itse olen myös saanut hyviä ystävyyssuhteita, samassa elämäntilanteessa olevien äitien kanssa. Vaatii rohkeutta ja oma-aloitteisuutta tietysti mennä aina juttusille ja pyytää vaikka lenkille tms. Voi myös ehdottaa lasten kanssa yhteistä tekemistä esim "mentäiskö joku päivä porukalla hoploppiin" tms. Se on turvallinen tapa aloittaa tutustuminen.

harrastuskaverit, kaupan kassa, kirjastotäti, ihan kuka vaan jonka kanssa voi jutella.

siis joo on mulla kavereita, mutta ei monta joka asuisi lähellä. Siis oikeestaan yks. Ja nyt kahden vuoden jälkeen tutuistuin kesällä puistossa kahteen mammaan. Joista kylläkin toinen on aloittanut työt nyt niin sitä ei enään nää. Ei siis niin hyviä kavereita että numeroita oltas vaihdettu. Mutta mulle riittää seki että on just ulkona vaikka juttukaverina! Tosi kivoja nämä naiset ja sit tämän toisen kans vielä jos satutaan yhtä aikaa puistoon niin jutellaan kyllä. Nyt vaan kiva ku syksy tullut niin ei taas ketään näy ulkona.



Ja niin sitä vielä että yhteensä olen 4 äiti-ihmiseen tutustunut. Vaikka kuin yrittää niin kaikkia ei se tutustuminen vaan kiinnosta. Kait niillä muilla on sitte tarpeeksi tuttuja ja kavereita elämässään tai jotai. Mä olen aina aivan onnesta sykkyrällä jos joku alkaa mun kaa jutteleen. Tai vastaa mulle jos alan jostain puhumaan. Valitettavan harvoin näin käy kuitenkaan.

Minä olen perhekerhoissa ja leikkipuistossa ruvennut juttelemaan tuntemattomille - etenkin sellaisille joilla on suurinpiirtein samanikäisiä lapsia kuin itselläni.



Vakioaiheitani: missä leikkipuistoissa käytte, missäpäin ne ovat? Mennäänkö joskus yhdessä?

Mitä teidän viikko-ohjelmaan kuuluu? Ai missä on ilmaisia satutunteja, saadaanko tulla joskus teidän mukaan?

Kiva kun näillä sujuu leikit noin hyvin. Minkä ikäinen sun tyttö/poika on? Nähtäisiinkö joskus uudestaan, vaikka tässä samassa puistossa? Asutteko kaukana?

Mulla on myös vaikeuksia saada kavereita näin aikuisiällä ja etenkin kun mammapiireissä olen vanha. kaikki ovat 20-30 v, minä paaaaljon enemmän.



Nuoret äidit eivät huoli joukkoonsa eivätkä halua ystävystyä vanhemman äidin kanssa.



Ensimmäinen asia on olla ennakkoluuloton ikään ja ulkonäköön nähden.



Ihan mammakerhoista, äiti-lapsi-kerhoista olen saanut yllättäen.



ja siten netin kautta, kaksplussa-palstalla on ainakin toimiva etsitään ystävää -palsta.

leikkipuistossa, perhekerhossa, kansalaisopiston kurssilla, työpaikalla, naapurustossa. Yritä katsoa, kuka näyttää siltä, että hän ilahtuisi kovasti, jos joku tulisi juttelemaan hänellekin. Älä yritä mennä mukaan siihen 'suosituiden porukkaan'. Tietenkään kaikilla ei ole aikaa eikä kiinnostusta, mutta jospa sieltä muutama löytyisi. Muutaman jutustelukerran jälkeen ehdota rohkeasti, voisimmeko joskus sadepäivänä tavata kotonakin, kun nämä meidän lapset näyttävät tulevan niin hyvin juttuun. Yhden äitikaverin olen löytänyt myös ihan netistä, voisi toimia myös esim. lemmikkiaiheisilla tai muilla harrastukseen liittyvillä keskustelupalstoilla. Joku sellainen kansalaisopiston harrastus voisi olla hyvä, jossa käy sama pieni ryhmä koko vuoden ajan ja jossa voi puhua samalla, siis vaikka joku maalauskurssi, verrattuna esim. isoihin jumpparyhmiin.

lasten kavereiden vanhemmista, miehen työkavereiden puolisoista, harrastuksen parista, naapureista jne. Mammakerhoista en saanut ketään kaveria, hyvänpäiväntuttuja kyllä.

kavereita aikuisiällä. Sehän menee niin, että ensin täytyy tutustua kymmeniin ihmisiin, ja siitä porukasta saa sit yksi tai kaksi kaveria. Sellainen ei onnistu, et menee lähileikkipuistoon ja toivoo törmäävänsä johonkin kivaan tyyppiin, tai yrittää jonkun jumppakerhon jälkeen jäädä juttelemaan muiden kanssa.



Se taas toimii, et hakeutuu ympyröihin joissa muillakin on tarvetta kaverille, ja joissa kaikki on samassa elämäntilanteessa. Esimerkiksi juuri mammakerhot. On myös tehokasta olla itse vetäjänä, sillä toisista vetäjistä saa helposti kavereita kun toiminta suunnitellaan ja toteutetaan yhdessä. Heistä ei saa siis ystäviä, vaan kavereita, mikä ainakin mulle riitää!

Ainakin minä olen löytänyt muutaman ihan uuden ystävän aikuisena uudella paikkakunnalla.



Edellytyksenä on, että juttelee itse aktiivisesti ja esimerkiksi tietyn ajan jälkeen kutsuu kylään, lasten synttäreille (myös äidin) jne.



Kaikkien kanssa ei tietenkään kemiat kohtaa, mutta joskus yllättäväkin ihminen voi osoittautua sellaiseksi jonka kanssa on kivaa.



Ole positiivinen ja iloinen, juttele muille, kutsu käymään. Ei siinä muuta keinoa ole.