Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En ole koskaan nähnyt vaivaa oikein minkään eteen
06.04.2014 |
Siis suoraan sanottuna, olen oikeasti semmoinen laiska lahjakas. Ja alisuoriutujakin kyllä. Oon aina tajunnut, että jos yhtään olisin mihinkään kokeeseen tai tenttiin lukenut, niin varmaan voisin olla vaikka kuinka hyvä. Esimerkiks tuo pitkä matikka aikanaan, senkus lusmuilin läpi. Kaikki muutkin aineet. Laudaturin kirjoitin äidinkielestä, vaikken koskaan oikein kunnolla vaivautunut edes sijamuotoja opettelemaan.
No nyt tuntuu, ettei mitään ole oikein päähän jäänyt, mutta minkäs teet kun tällä strategialla koko elämänsä elänyt. Melkein vituttaa. Mutta monet sanovat edelleen fiksuksi, vaikkei mulla ole substanssiosaamista yhtikäs mistään.
EN suosittele. Kasvattakaa lapsenne paremmin kuin mut aikanaan.
Kommentit (3)
Samassa jamassa aloittajan kanssa. Itse olen viittä vaille maisteri vaikken yhteenkään kokeeseen/tenttiin ole koskaan lukenut. Kaikki kirjalliset työt tehty wikipedialähteistä, graduun sentään etsin oikeita artikkeleita mutta kertaakaan en edes oikolukenut valmista tekstiä.
Ihan ensimmäiseltä luokalta asti vanhempia ei pahemmin kiinnostanut katsoa perään. Kysyttiin kyllä "onko läksyt tehty?" mutta ei tarkistettu kun sanoin että on. Jossain kohtaa ei sitten enää edes kysytty, eikä ne koskaan ollut tehtynä. Peruskoulusta ka 9,6 (liikunta ainoa 8, siinä kun olisi jotain pitänyt oikeasti tehdäkin arvosanan eteen), lukiossa ka tippui jonkin verran, en muista tarkkaa mikä oli (jotain 9 pintaan veikkaisin, kirjoituksissa kaikki M tai E).
En tienny mitä halusin opiskella, kun ei sitä koskaan oltu kysytty tai keskusteltu asiasta. Ajauduin ammattikorkeaan ja sieltä valmistuin "vitosen papereilla" (arvosana-asteikko 1-5) koska oli helppoa tehdä ryhmätöitä ja itsenäisiä kirjoituksia. Tenttejä ei alalla ihan hirveästi edes ollut.
En vieläkään tiennyt mitä tahdon tehdä elämälläni, jotan hain yliopistoon. Lukematta yhtä pistettä vaille täydet pääsykokeesta. Nyt opinnot loppusuoralla, kursseista 4-5(/5) ja gradu ohjaajan mukaan hyvinkin mallillaan.
En ymmärrä miten tässä on voinut käydä näin. Ei ole mitään intoa mihinkään, mikään ei kiinnosta. Vieläkään en tiedä mitä tutkinnollani meinaan tehdä, varmaan jatkan opiskelua eri alalla jos ei kohta mikään ala kiinnostaa.
Toivon niin, että kotona olisi kyselty ja kannustettu, tuettu ja innostettu. On todella tympeää olla tällainen "kympin tyttö", johon ei sitten panosteta ollenkaan. Sisaruksia on kannustettu ja tuettu, kyselty mikä kiinnostaisi kun eivät ole olleet kouluissa kovin eteviä. Heillä molemmilla ammatit, joissa vaikuttavat hyvin onnellisilta, myös välit vanhempiin paremmat.
En tiedä, ihme avautuminen tuli tästäkin. Mutta siis, vanhemmat! Olkaa kiinnostuneita lapsistanne vaikka ne olisikin "helppoja kasvatettavia"! Jokainen tarvitsee tukea ja kannustusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olette valinneet helpon tien. Teen nykyään kolmatta maisterin tutkintoa ja voin sanoa, että niin yliopistoissa kuin tiedekunnissakin on suuria eroja. Ei kannata tuudittautua omaan erinomaisuuteen.
Alue: Aihe vapaa
Mitä sinne päähä ois pitäny sitten jäädä?
Suosittelen lusmuilua ja tekemättömyyttää kaikille vaikka
se tosin on myös välillä helvetin rankkaa hommaa sekin.