Ahdistaa...

Minä olen selviytynyt.

Miten?

Ap

Kognitiivisen terapian, mindfulness-meditaation ja satunnaisen ahdistuslääkkeen avulla. Sinun täytyy muistaa, että ahdistuminen on täysin normaali ja odotettu reaktio tuollaisessa elämäntilanteessa. Mielesi toimii ihan oikein, sen reaktio ei vain ole kovin hyödyllinen. Ammattilaiset auttavat sinua oppimaan oikean suhtautumistavan. -2

Muita saman kokeneita? Tarvitsen apua...

Ap

Surullista, että jo ihan perusarkikin ajaa ahdinkoon. :( 

Sinulle vastattiin hyvin tuossa edellä. Terapia ja lääkkeet tarvittaessa, ymmärrys ja armollisuus itseä kohtaan.

Kyllä ihmiset selviävät kuoleman aiheuttamasta surusta, suurista päätöksistä, elämänmuutoksista ihan jatkuvasti. Selvisin itsekin, jopa lasten vakavasta sairaudesta.

sun tilanteesta enempää tietämättä niin toivon voimia. Yritä mennä ulos. Vaikket lenkkeile niin istu vaikka pihalla. Pakota itsesi tekemään jotain pientä. Isot ja vaikeat päätökset tuntuvat joskus ylitsepääsemättömiltä, mutta oikeasti ne voivat olla aika pieniä kokonaisuuteen verrattuna. Käy suihkussa, keitä kahvia ole av:lla. Niillä mä olen saanut hetkellistä kestävyyttä ahdistukseen.

Pakkovain pärjätä ja tsemopata, päivä kerraaan. Kun huomaa että jaksaa kyllä, hetki kerralaan, ja että on edelleen hengissä ja on selviytynyt edellispäivässä, ja selviytyi äsken askareesta, ja suoritti seuraavankin löytää hetken päästä uskon itseensä ja uskon siihen että kyllä pärjää vaikka välillä tuntuisikin että kaikki kaatuu päälle niin ettei voi edes hengittää.

Olen ollut ahdistunut niin monta kertaa, joskus niin pahasti että olen yrittänyt itsemurhaa, mutta koska olen edelleen hengissä tiedän että selviydyn kunhan annan itselleni armoa. 
Ei kukaan muu vaadi itseltäni niin paljon kuin minä, ja asiat yleensä järjestyy tavalla tai toisella.

Jotenkin tuntuu, että mä en jaksa enää kannatella itseäni. Jaksan vain hetken kerrallaan...

Ap

[quote author="Vierailija" time="12.05.2014 klo 08:55"]

Pakkovain pärjätä ja tsemopata, päivä kerraaan. Kun huomaa että jaksaa kyllä, hetki kerralaan, ja että on edelleen hengissä ja on selviytynyt edellispäivässä, ja selviytyi äsken askareesta, ja suoritti seuraavankin löytää hetken päästä uskon itseensä ja uskon siihen että kyllä pärjää vaikka välillä tuntuisikin että kaikki kaatuu päälle niin ettei voi edes hengittää.

Olen ollut ahdistunut niin monta kertaa, joskus niin pahasti että olen yrittänyt itsemurhaa, mutta koska olen edelleen hengissä tiedän että selviydyn kunhan annan itselleni armoa. 
Ei kukaan muu vaadi itseltäni niin paljon kuin minä, ja asiat yleensä järjestyy tavalla tai toisella.

[/quote]

Mun näkemys tällä hetkellä on että ne asiat menee kuitenkin huonoimman kautta...

Ap

[quote author="Vierailija" time="12.05.2014 klo 09:00"]

Mun näkemys tällä hetkellä on että ne asiat menee kuitenkin huonoimman kautta...

Ap

[/quote]

Tämä on ajatusvääristymä nimeltä katastrofiajattelu (catastrophizing). Todellisuudessa asiat voivat mennä todella huonosti, todella hyvin tai (kaikkein todennäköisimmin) jotakin siltä väliltä. Pahin vaihtohto on harvoin kovin todennäköisin, ja usein senkin seurauksia liioittelee mielessään. Tämä on mielen suojamekanismi, joka ei valitettavasti nyt auta sinua. -2

[quote author="Vierailija" time="12.05.2014 klo 09:00"]

[quote author="Vierailija" time="12.05.2014 klo 08:55"]

Pakkovain pärjätä ja tsemopata, päivä kerraaan. Kun huomaa että jaksaa kyllä, hetki kerralaan, ja että on edelleen hengissä ja on selviytynyt edellispäivässä, ja selviytyi äsken askareesta, ja suoritti seuraavankin löytää hetken päästä uskon itseensä ja uskon siihen että kyllä pärjää vaikka välillä tuntuisikin että kaikki kaatuu päälle niin ettei voi edes hengittää.

Olen ollut ahdistunut niin monta kertaa, joskus niin pahasti että olen yrittänyt itsemurhaa, mutta koska olen edelleen hengissä tiedän että selviydyn kunhan annan itselleni armoa. 
Ei kukaan muu vaadi itseltäni niin paljon kuin minä, ja asiat yleensä järjestyy tavalla tai toisella.

[/quote]

Mun näkemys tällä hetkellä on että ne asiat menee kuitenkin huonoimman kautta...

Ap

[/quote] Niin, näin sitä ajattelee kun on siinä kuopassa. Liiankin tuttu. Mutta kun huomaa että onnistui pääsemään aamulla yöls vaikka tuntui toivottamalta, sai syötyä ja annettua lapsille ruokaa vaikka tuntui toivottomalta, pääsi lähtemään aoissa töihin vaikka olisi halunnut mennä maailmaa piiloon peiton alle jne, ja oppii arvostamaan itseään niiden pienten asioiden takia, ja keskittyy siihe mitä on jaksanut eikä tuijottaa niitä asioita mitä pitäisi tehdä, ja mitä ei ole jaksanut tehdä ja sättii tiseään niitä, niin pikkuhiljaa voi selättää ahdistuksen kun saa takaisin uskon itseensä. 

Sitäkin murehdin, miten tämä vaikuttaa lapseen...

AP

Rakasta itseäsi siksi, että tiedät mihin parhaimmillasi pystyt. Muista, ettet ole nyt "oma itsesi". Ole armollinen. Moni muukin pyörii näiden asioiden kanssa. Tsemppiä.

Pelkkien tunteiden perusteella ei voi tehdä luotettavia päätelmiä siitä, miten asiat ovat. Et voi siis päätellä, että koska asiat tuntuvat olevan todella huonosti, ne oikeasti olisivat huonosti. Ahdistunut ihminen luottaa ja uskoo omiin voimakkaisiin tunteisiinsa, vaikka ne eivät vastaisikaan todellisuutta. Muista, että tunteet ja ajatukset ovat mielen tuotteita, eivät tosiasioita.  -2

Vastaapa googlaamatta: kuinka yleistä tai harvinaista uskot sinun kokemasi ahdituksen olevan? -2