Mitä mieltä 30-vuotiaasta miehestä joka ei ole ikinä seurustellut?

Just.

Olen sitä mieltä että harvinaisen fiksu ja muutenkin mukavan tuntuinen mies. Se on niin kasaria että pitää alkaa seukkaamaan viimeistään 16 -vuotiaana ja harrastaa mahdollisimman paljon irtosuhteita. Varsinkin miehiltä edellytetään sellaista käytöstä. Siksi mies joka on onnistunut pitämään itsensä poikana on spesiaalitapaus eikä mikään massan mukana mennyt rassukka.

Jos tuo on oikeasti joku muu ihminen kuin AP itse niin vastaukseni AP:lle on että pidä huoli omista asioistasi äläkä tunge nokkaasi minne se ei kuulu.

#41, etkö lukenut ap:n selvennystä? Tottakai läheisen ihmisen puolesta saa olla huolissaan! Ymmärrän täysin.

Minä olen kuin ap:n kuvaama mies mutta jos minun puolestani joku alkaa jollain foorumilla kyselemään neuvoja niin se on kyllä entinen ystävä sen jälkeen.

Jos miehellä on terveys kunnossa, vaatimukset realistisia, elämä hallinnassa ja opiskelut eivät ole ikiopiskelua (niin kuin monella kolmekymppisellä opiseklijalla), vaan johtavat edes keskiluokkaiseen työuraan ja tulotasoon, hänellä ei ole hätää. Hän pariutuu varmasti, jos haluaa sitä ja on itse luonteeltaan parisuhdekykyinen. Keski-ikäisistä kunnon miehistä on kysyntää ja monille naisille kelpaa kokematonkin, vaikka se ei mikään meriitti ole.

Mutta toisaalta kun tottuu elämään yksin ja pääsee yli siitä epätoivosta, että on pakko kelvata, monella ne vaatimukset karkaavat käsistä. Eivät vain halua tehdä elämää rajoittavia kompromisseja. Mutta se on oma valinta sitten. Se puhe suhteesta haaveilustakin voi olla sitä, että hän ei halua huolestuttaa suvun jatkamista haluavia sukulaisia.

[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 08:11"]

Omasta kokemuksesta sanon, että jonkin varoitusvalon tuollainen tilanne sytyttää. Ihastuin 27-vuotiaaseen mieheen, joka oli hiljainen, kaavamainen ja jäykkis, minä taas paljon puheliaampi ja räväkämpi, mutta minkäs teet...  Hänkin tykästyi minuun ja aloimme seurustella. Kävi ilmi, että hän oli neitsyt eikä hänellä ollut aikuisiällä ollut edes yhtään ystävää, vain vanhempiinsa piti tiiviisti yhteyttä. Näiden tietojen myötä mulle tuli vähän "hetkinen..."-olo, mutta siinä vaiheessa kuvaan astui myös huoli ja vastuuntunto: enhän minä nyt tuota reppanaa voi jättää - mitä sille sitten sattuisi, eihän se uskaltaisi enää mitään kenenkään nasien kanssa! - ja onhan hän kuitenkin älykäs ja korkeasti koulutettu jajaja... Enkä jättänyt. Eteen tuli monia, MONIA vaikeuksia eikä vähimpinä niistä hänen narsistisiksi osoittautuneet luonteenpiirteensa. Tarinalla ei ollut onnellista loppua. Siksi sanon avauksen kysymykseen, että lähtisin karkuun ja vikkelästi, jos vastaavaan toisen kerran törmäisin. Ei todennäköisesti ole ihan normaali tuollainen tapaus.

[/quote] Pitkälti samanlainen kokemus minulla, enkä suosittele kenellekään. Lisäksi myöhemmässä elämässään hän ei ole viisastunut eikä kasvanut ihmisenä, vaan mennyt alaspäin ja hakenut uusia pahan tekemisen muotoja.

[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 10:53"]

Ei minullakaan ollut mitään kokemuksia 27-vuotiaaksi. Viihdyin liiankin hyvin yksin introverttinä, keskityin opiskeluihin ja omiin harrastuksiini. Läheisempi kokemus naisista oli muutama tanssi ja kerran kädestä pitäminen. En tosin edes yrittänyt saada tyttöystävää tai seksiä. Jokin minussa muuttui tuossa iässä, yksin oleminen ei enää riittänyt.

Lähdin tarkoituksella etsimään naista ensimmäistä kertaa elämässäni. Huomasin, että osaan olla hurmaava, jos niin haluan. Ulkonäkö auttaa tietysti paljon, mutta en ole tyhjäpää tai sosiaalisesti taidoton, vaikka olenkin vähän erakko. Olen empaattinen tarkkailijaluonne ja osannut aina lukea ja ymmärtää ihmisiä hyvin, mutta yksin viihtyessäni en tullut käyttäneeksi näitä taitoja juuri lainkaan.

Jälkeenpäin kadutti, että päätin olla mahdollisimman kiinnostava naisille. En valehdellut heille, mutta vedin tietoisesti aina oikeista naruista saadakseni heidät ihastumaan, koska olin hyvin tietoinen minkälaisista asioita he pitävät. Jos sitten oma kiinnostus hiipuikin, tunsin huonoa omaatuntoa lopettaessani tapailun. Tuntui vähän siltä kuin olisin leikkinyt heidän tunteillaan. Osa kaipaili minua takaisin vielä pitkän ajan jälkeen... Nykyään olen parisuhteessa.

[/quote] Niin, koko nuoruusiän kestävä selibaatti ja kyvyttömyys normaaliin, terveeseen nuoren miehen elämään on niin rankka asia, että jotkut punovat paksua itsepetoksen pajuköyttä suojakseen. Sääli, että siitä ei pysty irrottautumaan edes sitten kun on "parisuhteessa".

Eihän se pariutuminen nyt kuitenkaan ihan pelkästään oma päätös ole. Parikymppisenä tunsi työn vuoksi satoja omanikäisiä naisia, saattoi jutella kaupungilla törmätessäkin mutta baarissa päät kääntyi poispäin. Pakkeja saattoi saada ihan käsittämättömissä tilanteissa vaikkei ollut edes ottamassa kontaktia. Jos onnistui sopimaan treffejä ne päätyivät järjestään ohareihin. Baarissa jos jostain syystä kuitenkin sattui jonkun kanssa juttelemaan illan ja oli yhtaikaa lähdössä niin narikkajonosta nainen vain katosi. Kun joku oli kysynyt naiselta jonka kanssa tuli hengailtua aika paljon meidän seurustelusta, suuttui ihan silmittömästi ja laittoi välit poikki. Kirjekavereiden kanssa saattoi tuntea hetken häivähdyksen toisenlaisesta maailmasta - ensitapaamiseen asti.

Pään seinään hakkaamisen sijaan keskittyminen työssäkäyntiin ja tienaamiseen oli varmaankin oikea ratkaisu. Siinä vaiheessa kun eka miljoona oli tienattu jonkun verran kolmenkympin jälkeen oli suurin osa nirppanokista jo löytänyt sammakkonsaa tai päättänyt vaihtaa asennetta. Kosketus sormenpäillä käsivarteen ei enää aihettanut kirkumista ja erään kerran kun lähdin vieraaseen kaupunkiin tapaamaan naista jonka kanssa olitiin vähän aikaa kirjoiteltu ei enää joutunutkaan puoliltaöin etsimään hotellihuonetta tai nukkumaan autossa.

[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 03:26"]

7 ja 9, teille kysymys, oletteko kuitenkin harrastaneet seksiä jonkun kanssa? Mietin vaan kun mulla on lähipiirissä kolmekymppinen ihminen, joka on täysin neitsyt, ja tuntuu että ne jotka asiasta tietävät tekevät siitä suuremman numeron kuin hän. Ja hän on siis täysin vapaaehtoisesti yksin, ei vaan ole sattunut ketään kohdalle. Eikä hän ole kyllä sellaista etsinytkään. Mietin vaan että onkohan paljon hänen kaltaisiaan.

[/quote]

En ole koskaan harrastanut seksiä kenenkään kanssa. Täytyy kyllä tunnustaa, etten ole tätä koskaan myöntänyt läheisille tai kavereille, joten en tiedä muiden suhtautumisesta asiaan, joskin itsestään selvää virkkeen alun jälkeen lienee, että epäilen sen vaikuttavan negatiivisesti ihmisten käsityksiin minusta. 

[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 18:09"]

En ole koskaan harrastanut seksiä kenenkään kanssa. Täytyy kyllä tunnustaa, etten ole tätä koskaan myöntänyt läheisille tai kavereille, joten en tiedä muiden suhtautumisesta asiaan, joskin itsestään selvää virkkeen alun jälkeen lienee, että epäilen sen vaikuttavan negatiivisesti ihmisten käsityksiin minusta. 

[/quote]

Tämä siis #9:n kirjoittama.

Kysyn koska hieman huolettaa hänen puolestaan... Todellinen syy on ettei hän koe kelpaavansa omana itsenään. Pelkään että jää vielä tuota menoa ikisinkuksi.

Kuulostaa joko tosi sosiaalisesti rajoittuneelta, ja valistettavan usein nörtinpuoleiselta mieheltä, tai sitoutumiskammoiselta pelimieheltä, josta tässä tapauksessa ei taida olla kysymys.

Koulutuksen, työpaikan ja parisuhteen/joskus ihmisten ilmoilla käymisen pystyy aika helpostikin yhdistämään jos vain haluaa. Kyllä tuo minusta alkaa kuulostaa vain selittelyltä, mikä on vähän surullista, mutta en itse ottaisi tuon ikäistä miestä jolla ei ole minkäänlaista kokemusta vastakkaisesta sukupuolesta. Johan siinä on ties minkälainen konfliktia kun toinen ei ole ikinä elänyt naisen kanssa.

kuulostaa ihan minulta itseltäni, ja sen voin sanoa, etteipä se parisuhde enää kiinnostakkaan. maksullisilta markkinoilta saa apua jos siltä tuntuu ja kuten on sanottu, ei siitä makseta siksi että annettaisiin vaan siksi että sen jälkeen häivyttäisiin pois.

Hän käyttää alkoholia kohtuudella, ei tupakoi, pitää kunnostaan huolta... Ei mielestäni ole pahannäköinenkään. DI.

Mutta eihän kukaan tule kotoa häntä noutamaan... :/ Hänellä on tietyt syynsä olla vetäytyväinen (perhetaustat), mutta niistä en halua julkisesti kirjoittaa. - Ap

Tulee jäämään vanhaksi pojaksi.

No minä olen 30-vuotias (nainen) enkä ole myöskään koskaan seurustellut. Ihan normaali (en sosiaalisesti rajoittunut enkä ujo) kuitenkin olen, ainakin omasta mielestäni. :D Voisin seurustella, jos tulisi tarpeeksi kiinnostava yksilö vastaan, mutta vielä niin ei ole käynyt (enkä ole oikeastaan edes ollut "haku päällä"). Ei kyllä haittaa, vaikka jäisinkin "ikisinkuksi", on elämässäni ihan tarpeeksi sisältöä tälläkin hetkellä. :) Itseäni ei yksinolo haittaa, mutta kyllähän ne muiden (=sukulaiset, puolitutut, yhteiskunta) ihmettely ja tietyt odotukset esim. lisääntymisestä luo paineita. Se tuppaa välillä ärsyttämään.

No tämä kyseinen herra kyllä puhuu tulevaisuudesta naisen kanssa. Ja haluaa kovasti oman perheen ja lapsia. Olen ehdottanut hänelle erilaisia treffi-yms-palstoja, mutta vielä ei vaan kuulemma ole oikea hetki. - Ap

Aika lailla samanlaiset ajatukset kuin #7:lla paitsi että olen mies. En ole koskaan seurustellut, joten en osaa sitä kaivatakaan, enkä ole millään tavalla aloitteellinen tämän asian suhteen. Koska tämä palsta on mitä on, niin teroitettakoon nyt, että en millään tasolla vihaa naisia ja päinvastoin tulen oikein hyvin toimeen naisten kanssa kaverina mutta minulla ei ole mitään tuntumaa siihen miten kenenkään kanssa lähtisin etenemään kohti parisuhdetta, jos joskus viitsisin nähdä vaivaa.

Toisaalta tiedostan senkin, että koska harrastukseni kotona ollessa ovat lukeminen, opiskelu, musiikin soittaminen ja kuuntelu, tietokonepelit ja elokuvat, joihin ei löydy nytkään tarpeeksi aikaa, eikä mikään niistä varsinaisesti kaipaa muita ihmisiä keskeyttämään, niin en osaa ollenkaan kuvitella parisuhteeseen sopivani.

7 ja 9, teille kysymys, oletteko kuitenkin harrastaneet seksiä jonkun kanssa? Mietin vaan kun mulla on lähipiirissä kolmekymppinen ihminen, joka on täysin neitsyt, ja tuntuu että ne jotka asiasta tietävät tekevät siitä suuremman numeron kuin hän. Ja hän on siis täysin vapaaehtoisesti yksin, ei vaan ole sattunut ketään kohdalle. Eikä hän ole kyllä sellaista etsinytkään. Mietin vaan että onkohan paljon hänen kaltaisiaan.