Lue keskustelun säännöt.
Miten te lemppaatte miehet?
22.03.2014 |
Mulla on ongelma. En osaa suhtautua miehiin jotka havittelevat musta jotain (en edes usein ole varma mitä ne havittelevat, treffeille, kylään, kävelylle, yksille, meille, teille tai lähettelevät muuten vain säädyttömiä viestejä).
Ehkä kyse on siitä etten osaa suhtautua itseeni sinkkuna (olen ollut vuoden eronneena yh:na ja käyn terapiassa exääni liittyen), tai sitten olen huono kestämään miesten läpänheittoa, siis huumorintajuton ja muutenkin epävarma. En tajua miten näissä tilanteissa pitäisi toimia korrektisti oikein? Jos joku kundi tai mies osoittaa sensorttista kiinnostustaan, miten sille sanotaan että mua ei yhtään säväytä, mutta ihan ihmisenä voisin häneen tutustua? Musta tuntuu että joudun aina puolustamaan reviiriäni jotenkin tosi kylmästi ja tylysti ennenkuin tajuavat ettei mun ikkunan alla kannata hiippailla ehdottelemassa päiväkahveita.
Koen olevani saaliseläin jota vainotaan. Ja samalla koen olevani tosi yksinäinen susi joka pelkää kaikkia ihmisiä, ja jään lopullisen yksin kun en osaa tätä sosiaalista kuviota.
Miten te lemppaatte ihailijanne sähköposteista, tekstareista ja ikkunan alta?
Kommentit (10)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan vaan ignooraat kaikki. Ikkunoista kurkkijoista rikosilmoitus.
Mulla on kans ongelmia liian innokkaiden liiveihin uijien kanssa. Tällä viikolla yksi on käynyt oveni takana ja laittanut postiluukusta paperilapulla puhelinnumeronsa ja hymiöitä ja äksiä, ällöttävää tarrautumista!
En käsitä eritänkö jotain lähestymisenergiaa vai miksi ovat niin intona perääni? Siis ihan viiden minuutin jutustelun jälkeen ovat siunatun hullaatuneita ja kyselevät perääni ja tutun tutulta saavat yhteystietoni ja pommittavat itseään tykö. Musta on vaikeaa tuottaa pettymyksiä, enkä osaa minäkään herttaisen huolettomasti pyyhkäistä heitä sivuun vaan usein menen vain ihan mykäksi enkä uskalla vastata mitään. En tod. aio soittaa tuolla tyypille, ja raivostuttavaa että joku käy oveni takana noin!
Mä oon valehdellut, että tapailen jotakin toista.
Näytättekö jotenkin helpoilta kun teitä noin vainotaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 22:38"]Näytättekö jotenkin helpoilta kun teitä noin vainotaan?
[/quote]
Juu, kannattaisi alkaa pukeutua muihin kuin tissitoppeihin, lantiofarkkuihin ja muihin lähiövetimiin, ja luopua muutenkin siitä yh-pornopirkkotyylistä. Helppoa piparia se hälyyttää.
No mä kyllä pukeudun jo säkkiin, ja silti tunkee sähköpostiin viestejä tyypeiltä joiden kanssa olen työasioissa jutellut joskus jossain työpippaloissa, vanhoja tuttuja tulee ikkunoiden taakse, ihan kuin se olisi jotenkin kivaa saada odottamattomia vieraita ikkunan kautta? Pitäisi olla imarreltu, mutta kun päällimmäisenä on vainottu ja saalistettu olo, niin enpä osaa tätä kovin positiivisesti ottaa. Olen kyllä humaani tyyppi ja ihmiset kiehtovat minua, mutta platonisesti! Ehkä naulaan oveeni lapun näistä "ehdoistani". Että minua ei sovi lähestyä pilke silmäkulmassa koska olen säikky.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No säkkiä sit vaan tiukemmalle..ja kivaa loppuelämää norsunluutorniisi.
Minä laitan verhot kiinni heti pimeä tultua. Lisäksi minulla on salattu numero. Sähköposti-ihailijoille en vaan vastaa mitään. Työn puolesta miesten pitäminen kepin mitan päässä onkin vaikeampaa, mutta se auttaa kun ei ikinä ota kehenkään katsekontaktia. Joissain sekin tuntuu herättävän kiinnostusta, mutta kärsivällisyys on hyve, kyllä ne ajan kanssa tajuavat ettei täältä mitään irtoa!
Vaihdan myös osoitettani noin vuoden välein ettei kukaan vanhempi tuttavuus pääse toistamiseen lähestymään.
Valitettavasti mulla ei ole antaa mitään neuvoja, olen nimittäin juuri samanlainen epävarma ja ahdistunut nainen, joka ei oikein uskalla päästää ketään liian lähelle. Huojentavaa kuulla, että meitä on muitakin. Hyvät ja toimivat neuvot olisivat todella tarpeen!