Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jouduimme lopettamaan kissamme tänään
15.05.2014 |
Kissa oli meillä melkein 13 vuotta. Sairastui äkisti eikä eläinlääkäri nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin lopettamisen.
Esikoinen (8v.) itkee vieläkin tuolla sängyssä enkä osaa lohduttaa häntä. Olen yrittänyt selittää, että kisulla on nyt hyvä olla, ei ole kipua jne. Kaikki mitä sanon, saa lapsen vain itkemään pahemmin =(
Miten te muut olette lohduttaneet kun rakas lemmikki on kuollut?
Kommentit (17)
Olen pahoillani :(
En tiedä kuinka itse pärjään kun kissani tulee kuolemaan ennen minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olisin tarvinnut lohdutusta enemmän mitä sitä sain kun oma kissa jonka sain 6-vuotiaana jouduttiin viime heinäkuussa lopettamaan :(
Rakas kissa oli. Vieläkin itken useasti ja todella raskaasti koska on niin suuri ikävä. Tuttavapiirissä ei ole ketään kenellä olisi ollut lemmikkejä tai mitään.
Mulla ja tällä kissallani oli jotenkin sellainen suhde toisiimme että en ole tavannut muita joilla samanlaista olisi ollut.
Kissani rakasti kovasti mua, ei ikinä purrut tai ärissyt, antoi mulle pusuja yms. Muille se oli vähän kärtty mut pusuja ei antanu kellekkään muulle kun vaan mulle.
Muutin takaisin vanhempien luo kun opiskeluni päättyivät. Kissa asui 2 vuotta luonani opiskelupaikkakunnalla.
Kesällä sitten meni yhtäkkiä huonoon kuntoon kun nisässä havaittiin kasvain. Kasvain leikattiin ja toipuikin. Mutta 3 viikkoa leikkauksen jälkeen huono kunto tuli takaisin ja todella huonot oli uutisetkin... :(
Kun kuulin ne sanat: "Hanna mulla on tosi huonoja uutisia... Lilli täytyy lopettaa..."
Viimeisen viikkonsa ajan rakas Lilli nukkui joka yö kanssani. Viimeisenä yönään hetken makoili vieressäni ja meni sitten yksin nukkumaan ja aamulla oli aika piikille.
Sattuu niin älyttömästi vieläkin kun muistelee kuinka ihana kissa Lilli oli ja kuinka yhtäkkiä olikin aika jättää hyvästit... Oli juuri täyttämässä 13v<3
Jaksamisia ja paljon voimia teille :( <3
Kliseinen sanonta, mutta aika parantaa haavat...
Kenelle tahansa rakkaan lemmikin poismeno on raskas kokemus.
Vaikka lapsesi itkeekin kissan perään niin jatka vaan sanomista että rakas kissa on oikeasti paremmassa paikassa. Aina pysyy muistoissa<3
Ihan kamalaa, otan osaa :( mun kissa on vasta 1,5 v ja ahdistaa nyt jo, kun Se päivä tulee väistämättä joskus. Mun rakas :(<3
En tiedä miten voit lohduttaa toista. Tai no, kun mun kani kuoli, parasta oli se, kun mieheni piti vaan lähellä ja silitteli päätä. Se helpottaa kummasti.
Ehkä syytän menkkoja, nyt itken täällä :D
mutta eihän se kuollut vaan te murhasitte sen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän kyllä että lapsi itkee kissan perään mutta aikuinen ihminen joka itkee vuosi sitten lopetetun kissan perään on jo sairasta.
Vanhaa sanontaa käyttäen ehkä pitäisi hankkia elämä.
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 00:55"]
7 ei sitä murhattu
[/quote]
murhattiinpa! sehän oli ennalta suunniteltu henkirikos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap taas
Kiitos kovasti viesteistä.
Kävimme hautaamassa kissan läheiseen metsään heti kun tulimme eläinlääkäriltä. Siliteltiin kissaa ja juttelimme sille ja lapsi oli sitä mieltä, että kissa vain nukkuu ja ettei sitä saa laittaa maan alle (nukkuvalta se näyttikin ja itse pillahdin itkuun kun laskin sen hautaan). Laitettiin hautakiveksi ihan tavallisen kiven ja sammalta itse haudan päälle. Lapsi keräsi voikukkia koristeeksi.
Tuo kissa oli meidän vanhin (meillä kaksi muutakin jotka nyt selvästi etsivät perheen matriarkkaa) ja aivan ihana persoona. Aina änkeämässä syliin ja kun tarpeeksi rapsutti ja silitti niin alkoi kuolata. Oli myös kiltti kuin mikä. Ei koskaan raapinut tai purrut.
Tämä on ensimmäinen kerta kun joudun hautaamaan lemmikin joten tilanne on aivan uusi. Olen itsekin todella surullinen ja itkettää koko ajan. Tämä on myös eka kerta kun esikoinen kohtaa kuoleman joten siltäkin osin tilanne on täysin uusi. En todellakaan vähättele surua mutta tosiaan, kaikki mitä sanon, saa lapsen itkemään. En vain osaa lohduttaa. Onneksi kuopus on sen verran pieni ettei oikein ymmärrä, että yksi kissoista puuttuu.
Itelläki kuoli kissanpentu, Pai jotain 5 kk sitten. :( Eka vietiin Pai siskonsa Lulun kanssa sterilointiin. Sit tuotiin kotiin ja Pai alkoi hengittelemään nopeasti. Meni pöydänkin alle ja kauhea ääni kuulu keuhkoista. Sitte Se tuli lattialle makaamaan ja hengittelemään. Sitte Se jo maukukin eikä antanut silittää. Sit Pain suusta tuli verta ja Se nostettiin sängylle. Pai kärsi siinä. Meni pari minuuttia enää ja Se pääsi kissojen taivaaseen. :( ja siksi Se siis kuoli koska sillä oli synnynnäinen keuhkovika. Jos ei olis kuollu silloin,Nii olis kyllä kuollu varmaa vuoden päästä. Lulu jäi sentää henkiin. En enää ikinä ota kissoja jotka on tullut sisarusten värkistä! Lepää rauhassa rakas Pai! <3 :((
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei surevalle kuulu sanoa lohduttavia asioita, vaan osallistua suruun ja olla lähellä, jos toinen vain haluaa. Ja sitten jutella asiasta siihen tahtiin kuin hän haluaa. Se on kauheaa, jos ruvetaan jotenkin hyssyttelemään sitä suremista, koska läheistä pelottaa toisen lohduttomuus.
Ei se surija ole rikki, vaan surullinen. Suru jopa tuntuu hyvältä, koska se on asianmukainen reaktio, joka lääkitsee. Arvostakaa sitä.
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 00:58"]
Ymmärrän kyllä että lapsi itkee kissan perään mutta aikuinen ihminen joka itkee vuosi sitten lopetetun kissan perään on jo sairasta.
Vanhaa sanontaa käyttäen ehkä pitäisi hankkia elämä.
[/quote]
Et ole ymmärtänyt elämästä sitten paljonkaan. Elämä muuttuu todellisemmaksi, kun ihminen joutuu suremaan. Nykyisin ihmisiä kuolee täällä senverran harvoin useimpien ympärillä, että on erittäin hyvä valmentautua siihen lemmikkien menettämisen kautta, ettei ole sitten ihan taidoton.
Kun muistaa kauan sitten kuollutta lemmikkiä, suru ja ilo tulvahtavat mieleen ja tekevät kiitolliseksi siitä, että oli ilo tuntea. Se tekee hyvää, jos ihminen vain on sinut tunteittensa kanssa.
Jotkut eivät kestä uutta läheisyyttä sen menettämisen pelossa. Mutta opetus voi olla päinvastainenkin: elämä on arvokas ja lyhyt asia, se kannattaa elää rakastaen eikä peläten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eläinten rakkaus ja kiintymys, se on ehdotonta ja vilpitöntä.
Kun menettää rakkaan, se on aina suuri menetys.
Ihmisenelämä on luopumista ja pettymysten sietoa. Sitä se on.
Annoitte kissalle hyvän elämän.
Ja armollisen kuoleman.
Kolmetoista yhteistä vuotta. Muistelkaa sitä ilolla ja kiitollisuudella sitten kun suurin suru ja kaipaus hellittää.
Anna itkeä niin paljon kuin itkettää. Sitenhän siitä surusta pääsee aikanaan. Ei sitä itkua loputtomiin riitä. Sitten on aika puhua, muistella, nauraa jne.
Alue: Aihe vapaa
No pitäkää hautajaiset, laittakaa muistokivi, joka lapsi saa maalata ja sitten laitatte sen juhalallisesti pihalle. Istutatte sitten yhdessä jonkun kasvin tms. paikalle. Jos asutte kerrostalossa, etsikää kiva paikka jostain läheltä puistosta tai metsästä, jättäkää sinne joku merkki.
Sitten aina voitte mennä tuon paikan luo ja muistella kissaa, hän on tavallaan vielä elämässänne.
Kerätkää albumi, jonne lapsi saa valita parhaat kuvat kisulista.
Älä vähättele lapsen surua, sanomalla että kissa oli jo vanha, vaan muistelkaa kissa ja anna lapsen surra, mutta kerro sitten vähän ajan kuluttua, että nyt on Miseen hyvä olla kissojen taivaassa, ja Misse on meidän muistoissa aina.Ja keksi jotain mukavaa muuta tekemistä lapselle.
Eli anna surra aluksi , mutta ei jäädä suruun vaan ohjaa lempeästi huomiota muualle. Jos kuitenkin kysyy vielä kissasta, puhu asiasta lyhyesti, ja siirrä sitten lapsen huomio muualle.