Kiittamisesta

valotan esimerkillä (koska en osaa ilmaista asiaa selkeän napakasti): kaverini haluaa teettää minulla jonkun homman, vaikkapa tiskit, mutta ei halua kysyä suoraan voisinko tiskata. siksi alkaa kaartelun tyyliin " voi että sentään, voinko mä pyytää, ei sentään, en mä voin pyytää, vai voisinko mä pyytää, siis oisko kamalaa jos mä pyytäisin että voisitkosä tiskata.. NIIN siis kato kun me päästäis sit nopeemmin lähtemään ja voi vitsi, sano vaan jos sä et halua tiskata, mutta sitten tässä menee kyllä ainakin kolme varttia vielä..."



siis tuohon tapaan. ja sitten kun oon kiltisti tiskannut ja tykkäisin kuulla napakan kiitoksen, niin alkaa uusi kaartelu ja väsytys: " hitto, olinko mä ihan tökerö kun pyysin sua tiskaamaan? oikeesti, sun pitää sanoa jos et halua tehdä jotain.. oikeesti, oonko mä susta tosi tyhmä emäntä kun pistän vieraat tiskaamaan? voi hitsi, oliko sun hankala tiskata siinä kun se on niin täynnä se allas..?"



ja tällä vissiin pyritään siihen että mä vuolaasti vakuutan että itseasiassa tiskasin tosi mielelläni, että olikin oikeastaan tosi mukavaa liottaa vähän näitä kuivuneita käsiä, ja eihän mulla tässä nyt muutakaan ja päästään tosiaan nopeemmin lähtemään... jne.



hitsi, musta ois kans kiva kuulla sellainen oikein sydämellinen ja suora " kiitos!" , eikä itse ensinnäkin nähdä vaivaa jossain asiassa ja sitten nähdä lisää vaivaa kun hyssyttelen ja lohduttelen toveria näissä jälkipuinneissa.