Lue keskustelun säännöt.
Miten eroon masennuskierteestä?
06.05.2014 |
Oon vuosia ollut enemmän ja vähemmän masennusjaksoihin vaipuva. Nyt on syksystä asti ollut mieli maassa eikä kevätkään ole tuonut apua tähän tilaan.
Meillä on lapset jo aika isoja ja heillä oma elämä. Mies on kaikki illat joko töissä tai harrastuksensa parissa. Itse teen 10h työpäivää vakituisesti, joten fyysinenkin rasitus vaivaa. Työstäni en edes pidä, joten se lienee yksi syy tilanteeseen. Aktiivisesti olen etsinyt uutta työtä, mutta kun ei vaan löydy. Piristyn aina jos pääsen haastatteluun, jolloin alan heti uskoa mahdollisuuteen uudesta työstä. Ja sitten masentaa taas lisää kun ei valitakaan.
Kaikki illat menee kotona tyhjää toimittaen. Pienetkin kotityöt ovat ylivoimaisia. Pihaa pitäisi laittaa, mutta ei huvita yksin. Lenkkeillä pitäisi kun painokin on jo ihan uusissa sfääreissä. En vaan saa itseäni liikkeelle :(
Säälittää niin mieskin kun hän yrittää ylläpitää iloista tunnelmaa. Häntä en todellakaan syyllistä harrastuksista, mutta tietysti tuo potee huonoa omatuntoa, kun tietää minun itkeskelevän yksin kotona. Koirasta olen haaveillut, jotta saisin uutta sisältöä elämään. Mies ei vaan lämpene mikä on täysin ymmärrettävää kun miettii työpäiväni pituutta sekä sitä että alkaisin pitää koiraa ylimääräisenä kotityönä ja sitä kautta ahdistuisin lisää.
Onko kellään muulla samankaltaista? Mitään lääkärireissuja en suunnittele, vaan jotenkin tästäkin pitäisi itsensä saada aktivoitua hyvälle mielelle. On vaan niin pirun vaikeeta.
Mitä tässä voisi tehdä? Kohta alkaa kesälomakin, enkä tosiaan halua pilata sitä tällä mielialalla!
Kommentit (13)
Nro 6 vastaa:
Lääkkeitä on kokeiltu kerran, pari kuukautta söin ja ainoo muutos oli sikeät ja sekavat yöunet, ja painon nousu. Depressiohoitajalle jutteli oli mukavaa mutta hoitajan vaihtuessa ei vain enää jaksanut käydä. Muutenkin tuntuu raskaalta ajatus lääkärissä juoksentelusta kun kaupassakäyntikin vaatii liikaa voimia.
Kaveri pelkää että musta tulee sellainen zombi joka on koko ajan neutraali. Nyt sentään on vielä tunteet tallella, niin aaltoilevaa myllerystä kuin se onkin :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helvettiäkö sun kaverille kuuluu sun sairauksien hoito. Yksi parin kuukauden lääkekokeilu ei riitä. Masennuslääkkeitä on useita erilaisia ja se mikä ei sovi yhdelle, sopii toiselle. Lääkärissä ei todellakaan joudu/pääse juoksentelemaan. On silkkaa tyhmyyttä ajatella noin. Jos oikeasti haluat tulla autetuksi, menet lääkäriin ja näet sen vaivan, mitä vaaditaan että paranet. SIihen voidaan vaatia lääkitystä ja että käyt siellä juttelemassa. Jos olet työikäinen, voit saada kelalta rahaa kuntouttavaan psykoterapiaan.
Kaverisi ei sinua paranna, eikä ota vastuuta elämästäsi. Sinä otat vastuun ja menet lääkäriin. Siis jos välität elämästäsi. Toista mahdollisuutta ei tule, se on elettävä nyt.
Uskotko, että jokaisen ihmisen sydämessä on tyhjä paikka, jota me yritämme täyttää materialla, harrastuksilla, uusilla ihmissuhteilla. Lemmikeilläkin ym ym.
Kuitenkin mikään ei täytä sitä tyhjää paikkaa. Ihminen on koko ajan siinä saavuttamisen kierteessä.
Vain Jumala voi todella lohduttaa ja vapauttaa masennuksesta. Se tyhjä paikka sydämessä on varattu Hänelle. Muista rukoilla!
J-P
Kokeile E epa tohtori tolosen.Sain itse virtaa.
Miksi et mene lääkäriin? Onko sankarillisempaa kärvistellä yksin ja pyytää apua keskustelupalstalta? Ammattilaisilla on joskus ihan oikeesti jotain annettavaa.
t. itse lääkäriltä, terapiasta ja lääkkeistä hyötynyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla auttoi masennukseen säännölliset kylmät suihkut ja painojen nostelu.
Kannattaa aloittaa suihkut niin kylmällä kun kohtuudella kestää ja kylmentää pikkuhiljaa.
Ja painojen nostelussa tekee tekee isoja liikkeitä niin kuin maastaveto, leuanveto, punnerrukset. Näissäki aloittaa varovasti että voi lisätä harjoittelua myöhemmin.
Kyllä se siittä vielä iloksi muuttuu!
Auttaa en osaa mutta kohtalotoverina masennuksen kannalta ollaan! Lapsia ei ole, ihana mies kyllä. Työttömyys pahentanut jo vuosia kestävää aaltoilevaa masennusta, tuntuu että nyt on pahin jakso menossa. Sängystä ei jaksaisi nousta, kotityöt ei varsinkaan kiinnosta, lenkkeilyä ja elämäntaparemonttia olen aloittamassa "huomenna". Järki sanoo että ryhdistäytyä täytyy, eikä kaikki niin huonosti ole, mutta mieli on silti maassa. Bipolaarinenkin kai olen, kun välillä mieliala nousee hetkeksi, mutta sitten joku pienen pieni asia meinaa itkuromahduksen aiheuttaa. Muistikin alkanut temppuilla.
Lääkäriin kynnys on kova, ei ole ennenkään auttanut. Kaveri pakotti lupaamaan etten hanki lääkkeitä kuin vasta viimeisenä vaihtoehtona. Mies tietää ettei minulla ole elämänhalua ja yrittää kaikinpuolin korjata sen olemalla positiivinen ja kehumalla, tuo ruokaa sänkyyn jos en jaksa nousta, tsemppaa.. Mutta ei tarpeeksi.
Kyllä tässä ne samat itsetuhoiset ajatukset alkaa kummitella kuin jokunen vuosi aiemmin. Mutta kai tästä joskus selviää. Pakkohan tästä on joskus parantua, kun vaan joku kertoisi että miten!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 21:36"]
Mulla auttoi masennukseen säännölliset kylmät suihkut ja painojen nostelu.
Kannattaa aloittaa suihkut niin kylmällä kun kohtuudella kestää ja kylmentää pikkuhiljaa.
Ja painojen nostelussa tekee tekee isoja liikkeitä niin kuin maastaveto, leuanveto, punnerrukset. Näissäki aloittaa varovasti että voi lisätä harjoittelua myöhemmin.
Kyllä se siittä vielä iloksi muuttuu!
[/quote]
Oikeesti?!
Mulla on selkä romuna sekä rytmihäiriöt vaivana, joten noi joudun skippaamaan.
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 21:42"]
Sängystä ei jaksaisi nousta, kotityöt ei varsinkaan kiinnosta, lenkkeilyä ja elämäntaparemonttia olen aloittamassa "huomenna". Järki sanoo että ryhdistäytyä täytyy, eikä kaikki niin huonosti ole, mutta mieli on silti maassa. Bipolaarinenkin kai olen, kun välillä mieliala nousee hetkeksi, mutta sitten joku pienen pieni asia meinaa itkuromahduksen aiheuttaa. Muistikin alkanut temppuilla.
Lääkäriin kynnys on kova, ei ole ennenkään auttanut. Kaveri pakotti lupaamaan etten hanki lääkkeitä kuin vasta viimeisenä vaihtoehtona. Mies tietää ettei minulla ole elämänhalua ja yrittää kaikinpuolin korjata sen olemalla positiivinen ja kehumalla, tuo ruokaa sänkyyn jos en jaksa nousta, tsemppaa.. Mutta ei tarpeeksi.
Kyllä tässä ne samat itsetuhoiset ajatukset alkaa kummitella kuin jokunen vuosi aiemmin. Mutta kai tästä joskus selviää. Pakkohan tästä on joskus parantua, kun vaan joku kertoisi että miten!!
[/quote]
Sulla on edesvastuuton ja omituinen kaveri. Jos on itsetuhoisia ajatuksia ja masennus on niin vakava ettet pääse sängystä ylös, saatat olla jo osastohoidon tarpeessa. Kuka ääliö pelottelee ihmisiä masennuslääkkeillä? NIillä on estetty todella monta itsemurhaa ja niiden avulla on noustu monesta monesta kuopasta. Toki myös terapian ja terveiden elämäntapojen, mutta joskus ne eivät yksin riitä. Vakavaa masennusta ei paranneta yleensä pelkällä liikunnalla ja terveellisellä ruualla. Mene lääkäriin!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylmät suihkut ja voimaharjoittelu vaikuttanee samalla tavoin kuin muukin urheilu, millä on todistetusti tehoa masennukseen. Ei ole pakko siis nostaa puntteja tai mennä avantoon, ihan kävelylenkitkin voi jo auttaa.
Täällä tuli hyviä vinkkejä. Kalaöljy ihan ensimmäisenä, jumalan tuoma valo, liikunta. Sinun tarvitsee nyt tosissaan muuttaa jotakin elämässäsi ja ensiaskel voi olla työelämästä paussin pitäminen,;mukavampiin töihin palaaminen kun sellainen löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 21:42"]
Auttaa en osaa mutta kohtalotoverina masennuksen kannalta ollaan! Lapsia ei ole, ihana mies kyllä. Työttömyys pahentanut jo vuosia kestävää aaltoilevaa masennusta, tuntuu että nyt on pahin jakso menossa. Sängystä ei jaksaisi nousta, kotityöt ei varsinkaan kiinnosta, lenkkeilyä ja elämäntaparemonttia olen aloittamassa "huomenna". Järki sanoo että ryhdistäytyä täytyy, eikä kaikki niin huonosti ole, mutta mieli on silti maassa. Bipolaarinenkin kai olen, kun välillä mieliala nousee hetkeksi, mutta sitten joku pienen pieni asia meinaa itkuromahduksen aiheuttaa. Muistikin alkanut temppuilla.
Lääkäriin kynnys on kova, ei ole ennenkään auttanut. Kaveri pakotti lupaamaan etten hanki lääkkeitä kuin vasta viimeisenä vaihtoehtona. Mies tietää ettei minulla ole elämänhalua ja yrittää kaikinpuolin korjata sen olemalla positiivinen ja kehumalla, tuo ruokaa sänkyyn jos en jaksa nousta, tsemppaa.. Mutta ei tarpeeksi.
Kyllä tässä ne samat itsetuhoiset ajatukset alkaa kummitella kuin jokunen vuosi aiemmin. Mutta kai tästä joskus selviää. Pakkohan tästä on joskus parantua, kun vaan joku kertoisi että miten!!
[/quote]
Voi ei, sulla rutkasti raskaampi tilanne. Mulla sentään lapset saa edes hetkeksi aina piristymään. Voimia! ap
Kyllä oikeesti minua auttoi kylmät suihkut ja voimaharjoitelu. Harmi jos et voi kokeilla.
Voisitkohan hiljalleen kylmentää suihkua ja kuulostella miten se vaikuttaa sydämeen? Tänä iltana laitat vaan vähän kylmemmälle mitä yleensä.
Sehän voi johtua myös autonomisesta hermostosta jos on
-rytmihäiriötä tai sen tuntua.
-hikoilua
-tuntuu että hengitys ei tuu luonnostaan
Onko sun pakko tehä 10 h päivässä töitä? Kysy että riittäiskö vähempi??