En osaa olla nalkuttamatta - mitä tehdä?

Minä olin samanlainen, mies petti ja jätti koska ei kestänyt enää.. Oikeasti, siivoa itse jos sinua sotkut häiritsee, tai anna miehen pitää sitä likaista paitaansa! Mun kohdalla on liian myöhäistä katua, muuttaisin kaiken jos voisin. Maailma ei kaadu väärään kermaan tai likatahraan.

Pikkuasioista huomauttelu voi kertoa myös siitä, että pinnan alla on jotain isompaa ongelmaa, jota ei osata kohdata.

Sinuna miettisin, mikä suhteessa/miehessä oikeasti mättää? Jos sulla on suhteessa paha olla, se voi purkautua nalkuttamisena. Jos löydät taustalta isoja ongelmia, mieti, haluatko jatkaa suhteessa.

Laita asiat perspektiiviin. Kuinka tärkeää on silitetty paita loppupeleissä? Huomaat, ettei ole ollenkaan tärkeää. Mikään asia ei saa tulla ihmissuhteen väliin. Ihmissuhde on aina tärkein.

en oo viel koskaan nähny naista kuka ei nalkuttas...onnee vaan

Minä olen samanlainen! Inhoan itseäni sen takia ja vaikka ole monta kertaa päättänyt että enää tee niin mutta se aina lipsahataa suusta ennen kun ajattelen. Ja varsinkin kun hermostun niin en anna toiselle edes suun vuoroa vaan nalkutan ja vittuilen minkä kerkeän. Ei meidän suhteessa voi keskustella tämän ongelman takia.

Minäkin kaipaisin neuvoja tähän

Mä oon yrittänyt miettiä mielessäni, mitkä on sellaisia asioita, jotka ovat tärkeitä ja mitkä vähemmän tärkeitä. Lisäksi yritän miettiä sitä sävyä, millä asiat sanon. Esim. väärästä kermasta voi sanoa ihan asiallisesti, että hei, huomasitko, että otit vahingossa tätä kermaa, kun piti olla tuota. Miehen ulkoasuun puuttumisen yritän aina lyödä leikiksi, mutta kyllä mun on pakko aina joskus siitä huomauttaa...

Joskus kyllä kilahdankin, mutta yritän aina sanoa asioista miellyttävään sävyyn.

Onhan se elämä helpompaa kun on vierellä mies jolle ei juurikaan tarvitse nalkuttaa!!

Ei koskaan vaatteista eikä pesemättömyydestä, ei tekemättömistä kotitöistä tai remppahommista:) Viimeksi tuli sanomista yhdestä lapsen leiri-ilmoittautumisesta minkä mies oli luvannut hoitaa ja jouduin siitä 4x mainitsemaan, toisen kerran tuli sanomista kaupassakäynnistä - suunnilleen sama ostoslista mutta miehellä menee tuplasti rahaa. Muuta en tältä vuodelta muista??

Apn tilanne alkaa vaikuttamaan siltä että hän kohtelee miestä kuin yhtä lapsista: tee sitä, älä tee tätä, eikun näin tehdään, laita nämä vaatteet, hoida tämä, käy pesulla, etkö osaa jne...

Voihan toki olla ettei mies ole saanut kunnollista peruskasvatusta lapsuudessa ja siksi ei osaa esim silittää vaatteitaan, laittaa likapyykkiä koriin tai pesaista niitä paskarantuja pytystä istunnon jälkeen... noihan on perusasioita jotka meillä tietää tarhaikäinenkin.

Mä olen kauhea kontrollifriikki, mutta eipä silti ole ollut tarvetta nalkuttaa yhdessäkään sellaisessa suhteessa pikkuasioista, missä ne isot asiat ja se koko ihmissuhde ovat olleet oikeasti hyvin. Jos rakkaus on kuollut tai vaihtoehtoisesti oon epäreilusti kokenut vastuun sekä suhteen toimivuudesta että useimmista käytännön asioista kallistuvan mun suuntaani (mikä myös sammuttaa rakkauden mun kohdallani vuosien saatossa aika tehokkaasti). Ei siinä auta ainakaan mulla enää se, vaikka miten purisi hammasta ja olisi sanomatta ja nielisi jatkuvasti vitutuksensa.

Mieti miksi olet stressaantunut ja pahalla tuulella? Onko elämä liian kiireistä, stressaatko työstä ja nämä sitten purkautuu mieheen..tosta tulee semmonen itseään toteuttava kehä, eikä mies osaa kohta tehdä mitään oikein..

[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 16:47"]

Mä olen kauhea kontrollifriikki, mutta eipä silti ole ollut tarvetta nalkuttaa yhdessäkään sellaisessa suhteessa pikkuasioista, missä ne isot asiat ja se koko ihmissuhde ovat olleet oikeasti hyvin. Jos rakkaus on kuollut tai vaihtoehtoisesti oon epäreilusti kokenut vastuun sekä suhteen toimivuudesta että useimmista käytännön asioista kallistuvan mun suuntaani (mikä myös sammuttaa rakkauden mun kohdallani vuosien saatossa aika tehokkaasti). Ei siinä auta ainakaan mulla enää se, vaikka miten purisi hammasta ja olisi sanomatta ja nielisi jatkuvasti vitutuksensa.

[/quote]

Kuten #3 tuossa yllä kirjoitti, nalkutus on usein merkki isommista ongelmista, joita ei uskalleta kohdata. Entäpä jos niitä nostelisi pöydälle pikkuasioista jäkättämisen sijaan?

Hyviä vastauksia, kiitos.

Mietin tuota, että olisko tässä taustalla jotain isompaa ongelmaa, ja se tuli mieleen, että vastuu tuntuu jakautuvan meidän suhteessa tosi epätasaisesti. Minä olen se, joka aina hoitaa ja huolehtii, tilaa matkaliput, kirjoittaa ostoslistan, hoitaa laskut yms. Olen vastuullisessa työssä ja kieltämättä tuntuu, että hitto kun kotonakaan ei pysty relaamaan, kun aina pitää jotain hoitaa. Olen välillä yrittänytkin olla ottamatta vastuuta kaikesta, mutta sitten tuntuu, että asiat ei hoidu (eli mies ei hoida), esim. yksi lomareissu jäi tekemättä, kun mies ei saanut aikaiseksi ostaa lippuja...

Kieltämättä tämä vastuukysymys on sellainen, joka hiertää. Sitä on vaikea konkretisoida, kun tuntuu, että mies ei edes ajattele asioita niin, että joku ois niistä vastuussa, ja itsestä tuntuu raskaalta olla aina se vastuuntuntoinen osapuoli.

Pohdiskelun paikka.

ap

Niin, jos nainen nalkuttaa, niin syyhän on aina naisessa. Sehän ois ihan mahdoton ajatus, että mies yritää tehdä omasta elämästään niin helppoa kuin mahdollista, eli luistaa kaikesta mahdollisesta ja katsoa paljonko se kumppani huolehtii niistä ikävistä velvollisuuksista jos itse vaan teeskentelee että on liian tyhmä ja yksinkertainen, liian Mies ymmärtääkseen että tiskipöytä pitää pyyhkiä ja lapsia pitää hoitaa ja kissanhiekkalaatikkoa siivota ja imuroida muualtakin kuin keskilattialta.

Ei miehet ole niin tyhmiä mitä haluavat esittää. Ja paljon laiskempia mitä haluavat myöntää. Monelle on ihan sietämätön ajatus, että ensin on töissä tehtävä asioita mitkä on pakko hoitaa, ja sitten vielä vapaa-ajallakin se tietty pakko jatkuisi. Mutta näin vaan on, varsinkin jos on hankkinut lapsia ja lemmikkejä ja omaisuutta joka vaatii hoitamista. Jos toinen puliso ei tee omaa osaansa, toinen vaan väsyy ja kokee ettei häntä arvosteta (kuten ei arvostetakaan.)

Kuuntele omaa puhettasi ja kuvittele, että joku puhuisi sinulle samalla tavalla. Tällä keinolla olen saanut vähennettyä omaa jäkätystä ja nalkuttamista. Elämänkumppani ei ole tunkio, jonne voi kaataa omaa pahaa oloaan.

Erittäin hyödyllisiä nalkuttamisen poisoppimisessa ovat myös lapset. Hehän oppivat puhumaan matkimalla vanhempiaan. Oli aika kamalaa kun kuuntelin itsekseen leikkivää esikoista vuosia sitten: "Tule nyt jo sieltä, miksi aina kestää niin kauan! Älä reuhaa! Ole edes minuutti hiljaa!" Kuka haluaa kuunnella tuollaista puhetta? 

Nalkuttamisesta oppii kyllä pois, älä masennu :)

Tuttu tilanne, valitettavasti. Mun ja exän suhteesta tuli yhteenmuuton myötä sellainen, että mies ei tehnyt enää MITÄÄN käskemättä/nalkuttamatta. Ja oli asunut omillaan jo monia vuosia ennen, osas tehdä ruokaa jne. Mut jotenkin kun muutettiin yhteen, niin likaset vaatteet jäi miehellä aina keskelle lattiaa, astiat telkkaripöydälle ja postitkin jäi katsomatta. Minä niistä sitten huomauttelin, että hei olisko tässä kuoressa joku lasku sulle, ja mies vaan että joojoo katon jossain vaiheessa. Oli aika shokki mulle, kun aikuisesta miehestä tuli yhteenmuuton myötä ihan keskenkasvuinen kakara.

Katselin sitä touhua yli vuoden verran, sitten pakkasin kimpsuni ja kampsuni. Nyt pidän huolta vain itsestäni, ja elämä on paljon helpompaa.

Itse väsyn siihen, kun kaikki kotityöt, kaupassa käynnit, asioiden muistamiset ja organisoinnit kaatuvat minun niskaan. Kiukku purkaantuu helposti miehelle nalkuttamisena. Jos mies hoitaisi oman osansa niin eipä sille tarvitsisi aina nalkuttaa.

[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 16:47"]Mä olen kauhea kontrollifriikki, mutta eipä silti ole ollut tarvetta nalkuttaa yhdessäkään sellaisessa suhteessa pikkuasioista, missä ne isot asiat ja se koko ihmissuhde ovat olleet oikeasti hyvin. Jos rakkaus on kuollut tai vaihtoehtoisesti oon epäreilusti kokenut vastuun sekä suhteen toimivuudesta että useimmista käytännön asioista kallistuvan mun suuntaani (mikä myös sammuttaa rakkauden mun kohdallani vuosien saatossa aika tehokkaasti). Ei siinä auta ainakaan mulla enää se, vaikka miten purisi hammasta ja olisi sanomatta ja nielisi jatkuvasti vitutuksensa.

[/quote] täm viesri upposi niin. Minum elämä, minun tilanteeni..... Mitä sitten olet tehnyt vastasja kun huomannut olevasi väärässä suhteessa, oliko teillä pieniä lapsia?

Jos vastuu tosiaan pääasiassa kaatuu sinulle, niin kyseessä on ihan stressireaktio. Sitä uupuu. Vaikka välillä tuntuisikin energiseltä.

Meillä homma loppui siihen, kun mies yhtäkkiä päättikin ruveta vastuuntuntoiseksi. Ei nykyisin meenaa kestää edes käytettyjä sukkia lattialla tai kylpyhuoneen täplikästä peiliä :D Tämä muutos tapahtui siis muutamassa päivässä. Tiedä sitten mikä ufo mieheni kävi vaihtamassa, mut ah tätä autuutta nykyisin, kun ei ole ainoa, jota pännii keskeneräiset ja hoitamattomat hommat tai pöly kirjahyllyssä. Suhde parani älyttömän paljon tuon jälkeen, vaikken aiemmin ollut tajunnut mistään edes pahemmin valittaa.