Kertoisitko kokemuksiasi masennuslaakkeista. Onko niista apua, onko sivuvaikutuksia, jaako riippuvaiseksi? Milloin niihin kannattaa turvautua? Auttaisiko pelkka liikunta lievassa?

Nykyisin yritän syödä säännöllisesti E-epa-kapseleita, joilla pystyy kontrolloimaan lievää masennusta.

Vielä pari lisäkysymystä:



2: Miten kauan jouduit syömään lääkettä? Miten lopetus onnistui? Kävitkö lisäksi terapiassa tai mitään? Hoitiko pelkkä lääke masennuksen pois?



3: Mitä ne e-epa-kapselit on? Mulla on Bioteekin kalaöljykapseleita, onko niistäkin apua? Kannattaa varmaan ottaa täyttä annosta?



Ja lisää kommentteja, kiitos.

Itse kärvistelin liian kauan masennukseni kanssa, lopulta sain otettua itseäni niskasta kiinni ja varasin ajan lääkärille.



Mulla lääkkeenä Sepram, olen syönyt sitä nyt n. puoli vuotta ja hyvin tuntuu mulla ainakin auttavan, itkuisuus, kiukkuisuus, ahdistuneisuus jne. ei vaivaa enää. Ainut oire mikä on mulla jäänyt on unihäiriöt, tosin nekin ovat nyt paljon lievemmät kuin aiemmin.



Alussa mullakin oli lääkkeestä sivuoireina pahoinvointia, ahdistuksen lisääntymistä jne. mutta oireet katosivat parin viikon kuluessa, noin kuukauden päästä lääkkeiden aloituksesta tunsin jo olevani kuin toinen ihminen. Tosin yksilöitähän me kaikki olemme ja mikä minulla auttoi ei välttämättä toimi muilla. Mutta ilman muuta kannattaa mennä lääkärin juttusille ennen kuin tilanne pahenee.

On auttanut. Mieliala on parempi, jaksaa paremmin tehdä kaikkea, on haluja lähteä liikenteeseen. Jaksan tehdä kotihommat paremmin ja olla lapsen kanssa paremmin.



Ei ollut oikeastaan sivuoireita. Ehkä muutaman kerran sellaista hengenahdistusta. Tuntuu, ettei happi riitä. Tuon otan puheeksi, kun kohta lääkäri.



Lääkkeet otetaan iltaisin, kun väsyttävät, joten hyvin nukuttaa ja uni tulee helposti. Välillä kyllä liiankin väsynyt iltaisin, mutta tarviikos sitä puoleen yöhön valvoa.

uja nyt muutenkaan juuri olisi...

Itsekin siellä melkein itkin. Ja hyvin ymmärtäväinen lääkäri oli.

Vierailija:

Vielä pari lisäkysymystä:

3: Mitä ne e-epa-kapselit on? Mulla on Bioteekin kalaöljykapseleita, onko niistäkin apua? Kannattaa varmaan ottaa täyttä annosta?

Ja lisää kommentteja, kiitos.

E-epat on ymmärtääkseni vahvempia kuin bioteekin kalaöljykapselit, mutta voit kokeilla niitäkin ja ota ohjeista viis veisaten alkuunsa vähintäänkin tupla-annos.

Netistä löytyy hyvin tietoa kalaöljystä ja masennuksen hoidosta kalaöljykapseleista. Kokeile hakea Googlen avulla.

Ainakin Cipramil vei orgasmikyvyn miehen kanssa rakastellessa, mutta mielelläänhän sitä voi muuten hyvin henkisesti. Ei seksihalut sinällään kadonnet, mutta se orgasmin saanti oli hyvin vaikeaa.

-3

ainakin uskon.



Masentuisin taas entistä enemmän, jos ei enää seksikään sujuisi. Tosin ei siinä hurraamista ole nykyään muutenkaan.



Lisäksi mietin, että mitä ne lääkkeet auttaisivat, jos perussyy mun masennukseen kuitenkin pysyisi (työttömyys). Vaikka kai sitä vaan sitten saisi voimia laittaa elämänsä muutenkin kuntoon? Niin mä pohjimmaltani itsekin uskon. Silti vaan kapinoin lääkkeiden syöntiä vastaan, en millään haluaisi tunnustaa tarvitsevani niitä.



ap

Sepramia nyt viikon verran ja jo nyt tuntuu, et alkaa auttaa!! Mieliala tasaantunut ja piristynyt eikä enää jatkuvasti kiukuta. Sivuvaikutuksia oli lievä pahoinvointi, ei oikeestaan muuta vielä ainakaan ilmaantunut. Olen käyttänyt myös Cipralexia, sekin toimi hyvin, oli vaan aika kallis! Mulla on kyllä ollut noiden masennuslääkkeiden kanssa se ongelma, että ensin ne auttavat, mutta sitten kun niitä on muutaman kuukauden käyttänyt, niin tulee jotenkin " tunteettomaksi" (mikään ei tunnu miltään) ja seksihalut vähenee huomattavasti=(. Mutta kyllä ne auttavat siihen masennukseen ja itse olen aina n. 6kk syötyäni lopettanut vähittellen.

Minä myös aloitin E-Epan viikko sitten, senhän pitäisi auttaa lievään masennukseen.

Söin Zoloftia, mutta sen vaikutus lopahti ja jätin sen pois. 8Olen kuullut muualtakin, että Zoloftin tyylisillä lääkkeillä voi käydä näin, että vaikutus lakkaa.) Oireilu ei pahentunut siitä. Lääkkeen aloittaessani sivuoireena oli alussa orgasmiherkkyyden väheneminen tai oikeastaan orgasmia ei tullut, mutta sitten se sivuvaikutus hävisi. Ehkä oli myös vähän muita pikku sivuoireita, mutta en nyt muista tarkkaan mitä...



Itse olin sitä mieltä, että lääke auttoi minua pahassa tilanteessa jaksamaan, mutta nykyisin turvaudun mieluummin luontais/vaihtoehtoishoitoihin. Uskon, että lääkkeet ovat harvoin hyväksi, ellei niitä ole välttämätöntä syödä, kun muita vaihtoehtoja ei ole. Nykyisin pidän ruokavalioni kurissa, syön lisäravinteita (mm. e-epaa, b-vitamiineja, d-vitamiinia jne) ja käyn vyöhyketerapiassa, joka tuntuu helpottavan oloa. Voi kokeilla myös mäkikuismaa, jolla on tutkimuksessa saatu hyviä tuloksia lievässä masennuksessa.

Sinä aikana unihäiriöt parani ja ahdistus väheni. Kävin samalla terapiassa ja vuoden kuluttua olin saanut koko lääkkeen käytön lopetettua. Nykyään en tarvitse mitään lääkkeitä, tosin rauhottavat on kaapissa varmuuden vuoksi.



Lopettaessa lääkitystä ahdistuneisuus ja unettomuus lisääntyi hetkeksi, mutta väheni taas. Terapiassa käyn edelleen. Suosittelen ehdottomasti terapiaa lääkkeiden rinnalla, saadaan ongelmat alta hoidettua!

Mulla ei tullut myöskään muutoksia painoon, ruokahaluun tai seksuaalisen halukkuuteen/orgasminsaantiin. Mullakin oli korkee kynnyt hakea apua ja en aluksi edes suostunut ottaa tarjottuja lääkkeitä, ajattelin et pelkkä terapia riittää. Sitten romahdin kunnolla ja otin lääkkeet ja mun kohdalla se ainakin oli hyvä juttu.

Lievässä masennuksessa liikunta tepsii yhtä paljon tai jopa enemmän kuin lääke. Tämä on ihan tutkimuksessa todettu. EIkä tule sivuvaikutuksia.

Itselläni oli käytössä mielialalääkitys Remeron 3 vuoden ajan. Paino nousi tuona aikana 35 kiloa.

nyt 5-6 vuoden ajan. Annos on ollut kyllä aika pieni, pääsääntöisesti 10 mg. Pidemmän aikaa on ollut tavoitteena päästä lääkkeistä kokonaan eroon, mm. siksi että yritämme lasta. Olen ollut masentunut jo lukiosta lähtien ja nyt olen yli kolmikymppinen. Aloin syödä E-Epaa vuoden alussa ja karnosiinia ihan vastikään. Pitkään epäilin voinko päästä lääkkeistä ollenkaan eroon mutta nyt olo on jotenkin parempi kuin aikoihin ja olenkin vähentänyt masennuslääkkeen 5 mg:aan. Luettuani eri tutkimustuloksia olen ihan vakuuttunut että ravinto on suuri syypää masennukseeni ja ettei sitä lääkkeillä voi poistaa. En usko masennuslääkkeiden olevan terveellisiä kenellekään, ihmetyttää sekin miten yleisesti niitä pidetään ainoana hyväksyttävänä hoitona terapian lisäksi.

syödä E-EPAa ja karnosiinia. (Olin tuosta karnosiinista kuullut aiemminkin jo ja ajatellut kokeilla. En syö punaista lihaa, ja mietin, että mulla voisi olla karnosiinista puutettakin. Oli vaan jo ihan unohtunut!) Vahvaa B-vitamiinia jo syön.



Kiitos!

Mulla on ollut masennusta ainakin murrosiästä asti. Itseasiassa oireita taisi olla jo lapsena.



Mä suhtaudun hieman negatiivisesti masennuslääkkeisiin. Itse olen kokeillut kolmea eri lääkettä, eikä ollut apua. Sen sijaan aika ja elämäntilanteiden muuttuminen on auttanut minua.



Mulla sivuvaikutuksina oli mm väsymystä ja seksihaluttomuutta, yhdestä lääkkeestä myös alkuun sellaista " hengenahdistusta" tai outoa oloa, ei sitä oikeen osaa selittää, mut se meni ohi. Lääkkeet ei siis mitään kovin pahoja sivuvaikutuksia tehneet mulle.



Muakin kiinnostaa, miten voisin muuttaa ruokavaliotani, jotta olo olisi parempi. Harmittaa kun nuorena heti tungettiin pillerireseptiä kouraan lievempiinkin oireisiin, olisivat voineet edes perusjuttuja kysellä.



Mulla on esim silloin tällöin ollut vähän matalampi hemoglobiini, joten se varmasti on yksi syy väsymykseen ollut. Olisin myös halunnut, että minua olisi enemmän patisteltu liikkumaan. Yksi syy yksipuoliseen ruokavalioon (ja tätä kautta ehkä huonoon olotilaan) ovat ruoka-aineallergiani, tätä asiaa ei kukaan ottanut huomioon.



Tarkoitus oli siis sanoa, että kannataa selvitellä muita syitä, jotka voivat vaikuttaa oloon negatiivisesti, niinkuin olet tehnytkin. Jos itse olisin kaikki nämä asiat nuorena tajunnut, olisin varmasti selvittänyt asiaa vähän eri kantilta.

Toka paha tuli sitten opiskeluaikana ja kolmas - kaikista pahin - työelämässä vaativassa työssä. Pääsin silloin terapiaan, josta oli KOVASTI apua. Masennus parani hiljalleen, sain konsteja torjua masennusta ja mm. opin ymmärtämään oman itseäni vähättelevän ajattelutapani osin omaksi tulkinnakseni, kuvitelmakseni.



Lääkkeitä en ole koskaan syönyt. Liikunnan olen huomannutkin auttavan.



Varmasti tekisi nyt taas hyvää päästä psykologin juttusille. Mutta taitaa olla niin vaikeaa, etten jaksa edes yrittää...



ap

cipramil teki vain sen, etten enää välittänyt siitä, että kaikki oli paskaa. Kaipa aivot siihenkin olisivat tottuneet, mutta pidin mieluummin oman itseni. Enkä halunnut kokeilla mitään muutakaan lääkettä, koska totesin, että lääkkeetön olo oli kuitenkin parempi.