Mistä apua järjettömään läheisten menettämisen pelkoon??

toisessa huoneessa että ne hengittää ja kaikki on hyvin.

Se on alkanut käydä jo voimille..

ja oon tosi ahistunu jatkuvasti.

Olen kans raskaana.

Mulla on ollut masennusta ja nyt olen ollut kolme viikkoa ilman

mielialalääkkeitä koska lapsen laskettuaika lähestyy..

nuo lääkkeet auttoi jonkun verran siihen läheisen menettämis pelkoon ja muihinkin pelkoihin.

Sun kannattaa ottaa yhteyttä johonkin psykiatriin ja käydä juttelemassa asiasta.

Jatkuva pelkääminen vie voimia....

Mulla oli aika turvaton lapsuus ja uskon että monet peloista johtuu just siitä.

Rudolf Steinerilla on tähän hyvä itseopiskeluohjelma. Kuitenkin vieläkin helpompi konsti on: opettele ensin hallitsemaan TEKEMISIÄSI tietoisesti, eli tee monipuolisesti käsitöitä ja opettele vaikeita liikuntamuotoja, kuten tansseja.



Seuraavaksi opettele hallitsemaan omia ajatuksiasi: Istu paikallesi ja ajattele esinettä josta pidät, mutta joka ei ole näkyvillä siinä missä istut. Ota se mielessäsi käteesi. Kertaa mielessäsi sen muodot ja eri osien koot. Ajattele, millaisista osista se on koottu. Miten eri osat on valmistettu ja missä järjestyksessä. Missä ne on tehty, eli missä maassa ja missä kaupungissa, ja kuka ne on oikeastaan tehnyt. Ajattele, kuka on suunnitellut esineen, ja kuka on laittanut ruoan tälle suunnittelijalle. Palaa ajattelemaan esineen ulkomuotoa. Seuraavaksi ajattele esineen käyttötarkoitusta, ja sitä, käytätkö sinä sitä juuri siten vai omalla tavallasi.



Ajattele seuraavaksi esineen nimeä, kuinka monella kielellä osaat sen nimen? Mieti erikielisten nimien mahdollisia samanlaisuuksia, johtuvatko ne siitä että esine ja sen nimi ovat tulleet uuteen yhteisöön samanaikaisesti?



Palaa ajatuksissasi takaperin koko ajatusketju takaisin lähtöpisteeseen, kunnes pääset siihen asti, että mielessäsi laitat esineen pois kädestäsi sen omalle paikalle.



Tee sama harjoitus uudestaan, mutta jollain toisella esineellä.



Tämä harjoitus on TOOODELLA tehokas. Auttaa tietoista mieltä toimimaan tehokkaasti, ja se taas antaa alitajunnalle turvallisuudentunnetta.



Jossain vaiheessa täytyy kuitenkin myös kuunnella alitajunnan koko kauhutarina kaikesta siitä, mitä VOISI sattua, ja hyväksyä kaikki mitä tapahtuu, ihan sellaisenaan. Alitajuntaa kuuntelemalla ja lohduttamalla sitä rakastaen, sen vikinän saa kyllä loppumaan ja se alkaa tehdä hyödyllisempiä asioita. Eli toisaalta tietoisen mielen harjoitus tekemällä ja aktiivisella ajattelulla, ja toisaalta tiedostamattoman kuunteleminen myötätuntoisesti. Näillä kahdella sektorilla ihmisen täytyy tehdä töitä jos ei halua olla avuton.



Aktiivinen asenne oman mielen hallinnassa antaa muuten myös itsevarmuutta ihmisten väliseen kanssakäymiseen. Et koe olevasi uhri tai objekti.

miettiä takaperin jonkun arkiesineen osan valmistajan vaimoa tekemessä safkaa jossain timbuktussa...Hei, hyvää päivää.



Itse olen kanssa super-neuroottinen, aina huolissani ja peloissani. Pelkään menettäväni kaiken hyvän ja pelkään kaiken pahan osuvan kohdalle. Muutama vuosi sitten sain jatkuvia fyysisiä stressioireita ja kamalia paniikki- ja kuolemanpelkokohtauksia tämän johdosta. Itselläni paniikkiin auttoi JOSSAIN MÄÄRIN lyhytkestoinen terapia ja paniikkihäiriölääkitys. Nykyään pystyn elämään ilman paniikkikohtauksia, ja muutenkin suht normaalisti, mutta huolehtija olen edelleen. Se on todella raskasta.

Joten jos jollakulla on jotain oikeasti toimivia itsepsyykkauksen menetelmiä tarjota, niin kiitollisena otetaan vastaan...

AP terapiaan HETI!

Jossain määrin tämä rajoittaa elämää, mutta en koe sen liikaa rajoittavan elämää. Esim. en lennä lentokoneella, en enää käy sukelluslomilla ym. Olen ajatelut, että tämä on vaihe, joka menee ajan kuluessa ohi. Lapset ovat vielä kovin pieniä ja minun elämäni on muuttunut niin kovasti heidän myötään (positiiviseen suuntaan). Välillä ahdistaa, mutta välillä olen salaa iloinen, että osaan joka päivä arvostaa elämää, sekä minun, että perheen ja että osaan rakastaa joka päivä täysilla perhettäni. Toivon, että lapseni eivät perisi neuroottisuuttani, vaan sen, että he tuntevat itsensä rakastetuiksi ja tärkeiksi.