Tilasin hesarin viikoksi ja sitä lueskelin niin.... TULI KAUHEA KAIPUU

Muutimme takas keski-suomeen 3 vuotta sitten, asuttuamme Hesassa 10 vuotta. Asuttais varmaan vieläkin jos elettäis vielä kaksistaan, mut lasten takia muutettiin takas kotopuoleen.

Helsingistä kaipaan monenlaista, kuten työpaikkaa, harrastusmahdollisuuksia ja jopa niitä uuvuttavia aamu- ja iltapäiväruuhkia :) Siellä oli mun mielestä ihanaa sekin kun sait kävellä kadulla rauhassa eikä kukaan tuntenu!

Asumisen kalleus oli lasten syntymän lisäksi syy poismuuttoon.

toinen suosikkini on joulunalusaika. Espan jouluvalot yms.

miksi laps ei vois asua helsingissä (ei hesassa)?asuuhan täällä muutama muukin.

Nyt munkin tuli ikävä sinne, vaikken ole asunut siellä kuin noin vuoden. Voihan kääks, miten sinne voikin tulla ikävä, kun ei ole ollut sinänsä mun lempikaupunkini.

että muuttaa esim. mummoloiden lähelle, kun lapsia tulee. Meillä on mummola ja suku Helsingissä, joten siksi on helppo pysyäkin täällä.

Keskustasta kun muutimme pois (lasten takia) niin aika harvoin tulee keskustaan päästyä ja tämä lähiö on samanlainen kuin lähiöt ympäri Suomea... :/

Vierailija:

miksi laps ei vois asua helsingissä (ei hesassa)?asuuhan täällä muutama muukin.

Ei siinä kaupungissa mitään vikaa lapsen kasvupaikaks ole, mut on vaan mukavampi asua lähellä ukkeja ja mummoja!!

Alkuun 1,5 vuotta lapsen kans reissattiin tätä väliä vähintään parin kuukauden välein, ei siinä lapsi enää oikein ukkiaan ja mummoaan enää tunnistanut. Omasta lapsuudestanikin olen tottunut että isovanhemmat kuuluu lähes jokapäiväiseen elämään!

täällä viihtyy lapsiperhekin;)

asuminen Hesassa (Helsingin Sanomissa, juu,u tiedän, aivan sama) on halpaa. 1100e/kk vuokraan ei mielestäni TODELLAKAAN OLE halpaa..

Kokemus on osoittanut, että elämä muuttuu. Isovanhemmat saattavat itse muuttaa pois, joutua sairaalaan, kuolla. Siellä sitten nökötetään paikassa, johon muutettiin heidän takiaan. Mitenkään isovanhempia väheksymättä, mutta minusta elämä on parasta rakentaa sinne, misää perheellä on hyvä olla.

Vierailija:

Kokemus on osoittanut, että elämä muuttuu. Isovanhemmat saattavat itse muuttaa pois, joutua sairaalaan, kuolla. Siellä sitten nökötetään paikassa, johon muutettiin heidän takiaan. Mitenkään isovanhempia väheksymättä, mutta minusta elämä on parasta rakentaa sinne, misää perheellä on hyvä olla.

Ollaan ihan hengissä ja hyvässä voinnissa, vaikka on lapsi, vaikkei olla erityisen rikkaita, vaikka isovanhemmat asuvat kaukana ja vaikka asutaan kerrostalossa ihan cityssä. Eikä suunnitella muuttoa pois. Tämä on meidänkin lempikaupunkimme.



Joskus luin mielenkiintoisen ajatuksen siitä, että maalta kaupunkiin muuttaneet tuntevat " syyllisyyttä" kaupungissa asumisesta ja tämän syyllisyyden vuoksi kokevat pakkoa muuttaa maalle viimeistään silloin, kun lapsia on. Olen jossain vaiheessa tunnistanut tuollaisia ajatuksia itsestäni, mutta nyt siis olen ihan sinut ja selkä suorassa sen kanssa, että me olemme oikeasti ja pysyvästi kaupunkilaisia.



Ja tuo ed. ajatus ei tietenkään tarkoita sitä, etteivätkö varmasti useimmat maalla asuvat ihan oikeasti nauttisi elinympäristöstään ja pitäisi sitä itselleen parhaana.

En minä sitä kiistänytkään!

Jos ollaan läheisiä, yhdessä olo on mukavaa ja arvostetaan yhteistä aikaa, lähellä asuminen antaa varmasti paljon enemmän kuin silloin, jos välit ovat etäisemmät. Arvomaailma ja suvun kulttuuri vaikuttaa tähänkin asiaan aika paljon. Jos omat elämänarvot rakentuvat pitkälti ihmissuhteiden perusteella, kaukana on aina paha olla.

Vierailija:

Kokemus on osoittanut, että elämä muuttuu. Isovanhemmat saattavat itse muuttaa pois, joutua sairaalaan, kuolla. Siellä sitten nökötetään paikassa, johon muutettiin heidän takiaan. Mitenkään isovanhempia väheksymättä, mutta minusta elämä on parasta rakentaa sinne, misää perheellä on hyvä olla.

vaan siitä, että saattaa tulla pettymyksiä jos pelkästään isovanhempien takia muuttaa. Painostus sanalla pelkästään.

vajaa 1000 euron vuokra ei taloutta kaada. Harvemmin varmaan kannattaa valita se keskusta-asunto, jos on ihan pienet tulot, vaikka tuo kolme tonniakaan/pää ei kyllä ole kova palkka, mutta toimeen tullaan keskustassa sillä.

Enkä näillä näkymin ole ihan heti muuttamassa pois. Lastenkin kanssa sopii täällä asua.

Minusta vierailu on ihan ok, mutta kommuuniasumismuoto ei kiinnosta.

Sen sijaan haluan vierailla siellä muutaman kerran vuodessa, siten saa parhaat puolet: kulttuurin, nähtävyydet, mutta ei työmatkaruuhkia eikä kallista asumista.

Vierailija:

Ollaan ihan hengissä ja hyvässä voinnissa, vaikka on lapsi, vaikkei olla erityisen rikkaita, vaikka isovanhemmat asuvat kaukana ja vaikka asutaan kerrostalossa ihan cityssä. Eikä suunnitella muuttoa pois. Tämä on meidänkin lempikaupunkimme.

Mutta jos pitää valita itä-lähiö tai sitten lähemmäs isovanhempia...