Ei hyvanen aika. Miten noin kovat ihmiset voivat olla omille lapsilleen hyvia vanhempia? Tuollainen jyrkkyys ja ehdottomuus ei hyvaa jatkossa tieda. Millaisia traumoja mahdatte

aiheuttaa lapsillenne, jos he osoittautuvatkin laiskoiksi tai muuten vaan viallisiksi? Miten kehtaatte jauhaa liturgiaanne ja todennäköisesti sillä tehdä taas muutaman masentuneen äidin olon entistä tukalammaksi? Missä noin täydellisiä ja patahyviä ihmisiä kasvaa?