Mikä avuksi lapsenkaipuuseen? Millä ajatukset pois yrityksestä?
Eli mikä avuksi kun lapsen yrittäminen menee pakkomielteeksi joka alkaa hallita elämää? Kun kuukautisten alkaminen saa masentumaan?
Millä olette saaneet elämänne taas raiteilleen? Harrastuksia on koitettu, niistä ei ole ollut apua. Ongelmana on pelko lapsettomuudesta ja tuska siitä että ikää tulee vain lisää koko ajan ja lasta ei kuulu.
Hoitoihin ollaan hakeuduttu, tähän mennessä ei ole ollut mitään apua.
Kommentit (11)
Eli nauttikaa elämästä kun vielä voitte. Pois vauvapalstoilta ja reissaamaan ja bailaamaan. Käykää hoidoissa, mutta älkää tehkö niistä koko elämää. Ja ennen kaikkea: älkää ajatelko, että unohtamalla yrittämisen raskautuisitte jotenkin helpommin. Siinä ei ole mitään perää ja saatte kohta stressaamattomuudesta uuden stressinaiheen itsellenne.
Ja tuo on ihan totta että stressaamattomuuden tavoittelu se vasta stressaa. Matkailu sinänsä on hankalaa raha- ja työtilanteen takia. Ja valitettava tosiasia on että on vaikeaa viettää aikaa ei-raskaanaolevien ystävien kanssa koska _kaikki_ läheiset ystäväni ovat raskaana. Yritän vaan etsiä jotain johon purkaa energiani.
ap
Eipä valitettavasti ole sekään oloa parantanut.
ampua ilotulitusraketti emättimeen tms.
Vuoden yrittämisen jälkeen voi hakeutua jo tutkimuksiin.
eikä tunnu läheskään niin pahalta kuin ennen.
Eli minun vinkkini on se, että hankit itsellesi oikein mielekästä tekemistä, uusi harrastus vaikka.
Tai jos mahdollista niin tuon yhden ehdottama, eli matkailu.
mieti;
nukut huonosti (laita herätyskello soimaan tunnin-kahden välein),
joku päsmäröi, kiirehtii ja keskeyttää koko ajan sinun tekemisiäsi huudolla,
et saa syödä lämmintä ruokaa koskaan,
käydä vessassa rauhassa,
lukea lehteä tai katsoa lempiohjelmaasi rauhassa,
jatkuva melu häiritsee (laita vaikka radion surkea kanava huutamaan täysillä),
suihkussakäynti on pikaista,
pidättäydy lempiharrastuksistasi puoleksi vuodeksi,
testaa ja totea jo ajoissa, että no thanks. Me luulimme jotain muuta ja petyimme, mutta ei tätä enää muuksi muuttaa voi. Lapsiperheelliset valehtelee hokiessaan, kuinka ihanaa vauvaelämä on.
Vierailija:
mieti;
nukut huonosti (laita herätyskello soimaan tunnin-kahden välein),
joku päsmäröi, kiirehtii ja keskeyttää koko ajan sinun tekemisiäsi huudolla,
et saa syödä lämmintä ruokaa koskaan,
käydä vessassa rauhassa,
lukea lehteä tai katsoa lempiohjelmaasi rauhassa,
jatkuva melu häiritsee (laita vaikka radion surkea kanava huutamaan täysillä),
suihkussakäynti on pikaista,
pidättäydy lempiharrastuksistasi puoleksi vuodeksi,testaa ja totea jo ajoissa, että no thanks. Me luulimme jotain muuta ja petyimme, mutta ei tätä enää muuksi muuttaa voi. Lapsiperheelliset valehtelee hokiessaan, kuinka ihanaa vauvaelämä on.
eikä käsitä lapsettomuuden tuskaa
On tuotakin yritetty että ajattelen miten rankkaa lapsiperheen elämä on. Ja on sitä tullut aika paljon seurattua ihan läheltäkin.
Joku ehdotti työtä. Minulla on vakipaikka jossa viihdyn hyvin, joten uusien työhaasteiden etsiminen ei tunnu nyt mielekkäältä. Ja harrastuksia on yritetty: alotin uudelleen nuoruudenharrastukseni sekä yhden uuden harrastuksen jotka aika hyvin täyttävät arkipäivää.
Matkustus houkuttelisi mutta käytännössä siihen ei ole mahdollisuuksia.
Ei kai tähän löydy mitään keinoa, pitää vaan jatkaa vaikka tuntuu että välillä tulee hakattua turhaan päätä seinään. :(
ap
eli lapsellisia ystäviä ei treffailtu
tehtiin tosi paljon kaikkea yhdessä
10 kk tällaista elämää ja tein elämäni ensimmäisen positiivisen raskaustestin
hoidoissa kuljettiin 3 vuotta ennen kuin päätimme unohtaa kaiken lapsiin liittyvän
tauon jälkeen plussa tuli ja nyt laskettuun aikaan viikko jäljellä