Perkele kun mies ei halua naimisiin!
Minä olen eronnut nuoruuden mokasta jo ajat sitten. Yhteinen lapsi on,ja yhdessä ollaan oltu yli 5 vuotta. Kihlasormuksen sain lapsemme syntymän jälkeen. Nyt kun otan puheeksi häät niin mies vain hymyilee ja kuittaa asian vitsinä. Höh,mä oon kohta 30v ja haluun nyt!!!!!!
Kommentit (23)
Ylläriä en odota,sen verran kuiva mies on..
Apua! Itse olen nuoruuteni mokan kanssa naimisissa ja tuo kuulostaa kyllä pelottavalta!
Tai siis...jos hän ei halua naimisiin niin siihen on syynsä. Ja sinun pitäisi miettiä tarkkaan haluatko hänen kanssaan naimisiin, jos hän on haluton niin tekemään. Tiedän, että varmasti rakastat häntä hurjasti...mutta ettet vain ole menossa kohti onnetonta avioliittoa? Niin helposti käy, jos selkeästi toinen painostaa sitoutumaan ja toinen ei halua.
sanoo haluavansa naimisiin parin vuoden päästä, mutta ei osaa perustella miksi ei nyt.....minä taas haluaisin jo nyt tai olisin halunnut jo vuoden verran, ei tässä auta muutakuin odotella. väkisinkään ei miestä alttarille raahata :)
Mies haluaa odottaa vielä muutaman vuoden. Ei kuulemma halua naimisiin ennen kuin on 30v. Pakko kai odottaa vain.
miehen odottavan sitä oikeaa ja sen takia on haluamatta naimisiin. Ollaan tässä nyt kuitenkin yritetty yhteistä lasta jo jonkin aikaa ja yhteinen asuntolaina on jo hankittuna :)
Ovat lähinnä taipuneet kun nainen kovasti haluaa.. Ja nämä tuntemani ukot ovat ihan tavallisia 3-kymppisiä miehiä, he eivät vaan kuumeile häitä tai vauvoja, sen sijaan auto-, vene- ja moottoripyöräkuumetta olen näissä miehissä havainnut ;)
On aivan turhaa hajottaa pereheitä sen takia, että mies ei halua papin tai tuomarin edessä käydä sanomassa tahdon. Te olette perustaneet perheen hankkimalla yhteisen asunnon ja lapsen.
en olekkaan suuttunut, haluaisin vain sen pisteen sinne iin päälle, mutta tässä asiassa emme mieheni kanssa ymmärrä toisiamme...joten olenkin vain taipunut odottamaan jospa muutaman vuoden päästä mieskin sitten ihan oikeasti haluaisi :)
Sinuna en puhuisi koko asiasta enää mitään. Anna miehen kosia kun tuntuu siltä.
Itsekin ehkä haluaisin jo naimisiin, mutta en kyllä aio miestä alkaa painostamaan. Kosikoot sitten joskus jos kosii. Mulla ei ole mikään kiire.
Että kun ovat joskus 16-vuotiaina mielessään ajatelleet, että eivät sitten he ainakaan erehdy naimisiin menemään ennen kuin 30-vuotiaana. Niin siitä päätöksestä ei sitten voi yhtään joustaa, kun sehän on silloin luvattu. Siis luvattu itselle omassa mielessä, eikä sitä lupausta ole koskaan kenellekään ääneen sanottu, ei edes itselle. Mutta kun luvattu on luvattu. Niin eihän omaa sanaansa voi syödä eikä alkaa perumaan puheitaan. 28-vuotiaana naimisiin meneminen tarkoittaisi lupauksen pettämistä.
Sellainen on suomalainen mies.
siis edelleen vallitsee käsitys avioliiton auvosta?! ... ja vastaan harottelevaa miestä raahataan kravatista alttraille.... aivan uskomatonta.
en ole ikinä halunnut naimisiin, ja olen sen kaikille miesystävilleni tehnyt alusta pitäen selväksi. nykyinen avokkinikin haluaisi naimisiin (en ymmärrä miksi - takanaan on yksi painajaismainen liitto ja kammottava avioero), luulisi että on vahingosta viisastunut, mutta ei.
Vierailija:
siis edelleen vallitsee käsitys avioliiton auvosta?! ... ja vastaan harottelevaa miestä raahataan kravatista alttraille.... aivan uskomatonta.
Aivan. Täällä sitten tulee kommentteja tyyliin " jätä se sika kun ei kerran halua naimisiin" . Tai että suhteella ei ole tulevaisuutta.
Kai se on joillakin naisilla sellainen käsitys, että avioliitossa on oltava, maksoi mitä maksoi. Vaikka muuten menisi hyvin, olisi lapsia ja yhteinen asunto niin ei muuta kuin äijä pihalle, sillä naimisiin on päästävä.
Vierailija:
Että kun ovat joskus 16-vuotiaina mielessään ajatelleet, että eivät sitten he ainakaan erehdy naimisiin menemään ennen kuin 30-vuotiaana. Niin siitä päätöksestä ei sitten voi yhtään joustaa, kun sehän on silloin luvattu. Siis luvattu itselle omassa mielessä, eikä sitä lupausta ole koskaan kenellekään ääneen sanottu, ei edes itselle. Mutta kun luvattu on luvattu. Niin eihän omaa sanaansa voi syödä eikä alkaa perumaan puheitaan. 28-vuotiaana naimisiin meneminen tarkoittaisi lupauksen pettämistä.Sellainen on suomalainen mies.
Yksi ystäväni juuri ihan ihmeissään hämmästeli, kun ei elämä naimisiinmenon jälkeen muuttunutkaan mihinkään suuntaan! Ja ovat siis yli 30-vuotiaita, korkeastikoulutettuja ja vuosia yhdessä asuneita. Niin millaiseksi sen elämän kuvitellaan muuttuvan, kun pappi on aamenensa sanonut, kertokaa minullekin. Mutta naimisiinmenoa enemmän ihmettelen ihmisten kihlautumisvimmaa, jopa ihan keski-ikäisten eronneiden ja karanneiden kohdalla. Tai oikeastaan en ihmettele, reviirin merkkaustahan se! Mitään muuta merkitystä kihlautumisella ei ole, naimisiinmenosta voidaan sopia ilman ulkoisia tunnusmerkkejäkin.
" siis edelleen vallitsee käsitys avioliiton auvosta?! ... ja vastaan harottelevaa miestä raahataan kravatista alttraille.... aivan uskomatonta."
[/quote]
jokin on vialla, kun ei halua naimisiin. Tiedotamatta etsitään yhä sitä oikea.
Näin sanoi mieheni, joka eli pitkään avoliitossa. Sitten kun me tapasimme kosi tosi nopeasti. (Ja niin on mennyt ex-avopuolisokin uuden kanssa naimisiin... vaikka ei hinkunut ex-miehen kanssa!!)
Painostaminen ei auta, pitää olla molemmilla halua.
Ei avioliitto autuaaksi parisuhtedetta tee, työtä siinä joutuu tekemään.
Mies se oli joka hinkusi ja halusi isot häät-suuruudenhullu pohjalainen kun on.
Toisaalta arvostan mieheni suoraselkäisyyttä ja sitä että ilmaistaan avioliitolla se että ollaan tosissaan. Ei mitään jahkailuja.
Ja se perimisjuttu on myös turvallisuutta tuova.
Eikä avioliitosta huvita noin vain lähteä, avoliitosta kylläkin.
Prätkämiehet herkkinä puvut päällä..
Ja kysy, miksi hän ei suostu ottamaan siihen kantaa. Vai olisko sillä jotkut omat suunnitelmat, joku ylläriprojekti?