En juurikaan pida sukulaisistani, oikeastaan tekisi mieli lopettaa viimeisetkin vakinaiset yhteistilanteet. Lapsen vuoksi kuitenkin olen alkanut miettia uudelleen,

että vaikka itse olen kokenut sukulaisuuden vain pakkojäsenyydeksi, pitäisikö lapselle antaa kuitenkin oma mahdollisuus päättää asiasta. Siis sitten kasvettuaan että miten suhteet sukulaisiin kehittyy.



En pidä sukulaisistani siksi että he ovat uteliaita ja tökeröitä ja aiheuttaneet huomautuksillaan ja päivittelyillään paljon pahaa mieltä. Lapseni voisin säästää tältä.



Kokemuksia suvun olemassa olon tärkeydestä? Onko lapselle paha paikka jos hän jo syntymästään on tilanteessa että sukua ei ole. Ystäväpiiriä ym verkostoa on kyllä tarjolla, mutta kukaan ei sukua.