Ystäväni siskon on kotirouva, vaikkei ole edes lapsia! Päivät täyttää shoppailemalla ja harrastamalla

Ylioppilaaksi kirjoitetaan 19-vuotiaana, yliopistotutkinnossa menee viitisen vuotta ainakin. Joku peruskoulupohjalta räpelletty tradenomi" tutkinto" ei ole hyvä koulutus.

Ei varsinkaan Suomessa, jossa yhteiskunta painostaa työntekoon ja tuottavuuteen. Maailmalla, suvaitsevimmissa maissa ok.



Itse olen ollut ennen lapsen syntymää 4 vuotta kotirouvana ap:n kuvailemaan tyyliin. Asuttiin onneksi maassa, jossa varakkaammissa perheissä oli ihan normaalia, että vaimo on kotona ja mulla laaja ystäväpiiri kotirouvia. Mutta silti. Ei ole kotona oleminen (ilman lapsia tai muuta syytä) ihan helpointa elämää. Siinä vaaditaan roimasti oma-aloitteisuutta ja sopivaa luonnetta, että pää pysyy kasassa ja elämä uomissaan. Vaikka rahaa tulisi ovista ja ikkunoista ei se yksin riitä. Tekemistä pitää ihmisellä olla, että mielenterveys ei järky. Ja koittakaapa täyttää päivänne viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen ihan vaan omilla askareillanne. Ei sitä kotiakaan loputomiin voi siivota, shoppailuunkin kyllästyy (nykyisin menen kauppaan suunnilleen aseella uhattaessa) ja kuntoillakaan ei pysty tuntikaupalla päivässä, saatikka että koko ajan siellä kasvohoidossa istuisi. Helposti käy tylsäksi, yksipuoliseksi ja ikäväksi elämä. Onneksi mulla tosiaan oli ystäviä ja Suomesta paljon vieraita ja lisäksi mieheni työ matkatyötä ja minulla mahdollisuus lähteä noille matkoille mukaan aina halutessani.

Ei ole työtä, ei ammattia, ei lapsia. Ystäviä ehkä, mutta luultavasti heilläkin on oma työnsä ja ehkä perheensäkin, jossain vaiheessa ainakin. Mies maksaa elämisen, mutta ei ilmaiseksi. Tyhjää on elämä jos päivät menevät vain " ollessa" .



Tai ehkä tällaisen akateemisen ihmisen on vain niin vaikea ymmärtää miten joku voi vain lösöttää himassa, minunkaltaisilleni ihmisille on ihan elintärkeää, että voi tehdä jotain mielekästä ja kehittyä jatkuvasti, edetä elämässään.

" Millähän tällaisen ihmisen arvo mitataan?"



Mittaatko aina ihmisen arvon?



Ja jos arvoa mitataan, niin eiköhän se ole ihan ihmisen pääkopan sisällä, en minä ainakaan lasten lukumäärän tai tukan värin mukaan toisen arvoa mittaa. Eikä (väliaikaisesti) työtön ole arvottomampi kuin työssäkäyvä.



Kunnioitus sitten asia erikseen.



t. toinen akateeminen

Ja tarkoittaako hyvä koulutus sinulle automaattisesti 10v. notkoilua yliopistolla? Okei, kouluni ei kestänyt kovinkaan kauaa, mutta pääsin samoihin palkkoihin kiinni kuin normi pulliainen " hyvällä koulutuksella" . Sitten löysin miehen, jäin kotiin ja nyt yritämme kovasti saada lasta. Mikä tästä kuviosta oli sinulta pois?

ja raskasta oli. Ei kyllä jäänyt aikaa kodin hoitamiseen tai oman ulkomuodon kohentamiseen. Kun mies tuli töistä, vastassa oli hermoromahduksen partaalla oleva äiti ja sotkuinen koti.



Eräs kaverini oli tällainen " kotirouva" parikymppisenä, koulutusta oli peruskoulun verran, töitä hän ei olisi saanut mistään. Sekin idylli sitten hajosi kun mies kyllästyi katselemaan kotona neljän seinän sisällä istuvaa vauvakuumeista naista ja halusi nuoruutensa takaisin.

20! Tradenomin tutkinto on korkeakoulututkinto jota ei tod. pelkällä peruskoulupohjalla suoriteta. Aiheen vierestä, mutta itseä ärsyttää kun kukaan ei arvosta AMK-tutkintoa, joka on yhtä arvokas kuin yliopistossakin hankittu alemman korkeakouluasteen tutkinto!

Ihan onnellisilta vaikuttivat, kun heitä näin. Ovat vähän päälle kolmekymppisiä. ap

Mies tuskin on uhattuna luvannut maksaa eukkonsa kulut. Kyllä ois ollut ihana joskus maistaa sellaista elämää, tiedä sitten miten kauan olisin jaksanut.

mutta koska miehellä fyffeä voi hauskuuttaa itseään.

Nippanappa 20 ja ihan kivaa tää mun elämä on. Onko se mun vika, jos mies tienaa sen verran ettei mun tarvitse käydä töissä? Onhan mulla tosin aika yksinäistä, koska tulot vaatii mieheltä 12h työpäivät...Mutta ei parane valittaa.



T: Lasta n. vuoden yrittänyt

Itsekkin voisin jonkun aikaa elää semmosta elämää..pitkää aikaa en kuitenkaan haluaisi elää kenenkään " siivellä" .

Mä olisin ainakin tyytyväinen elämääni tänä rouvana. Ihanaa olisi oikeasti.

Tosin minulla on lapsia enkä voisi elää ilman lapsia, mutta muuten tuo kotirouvana olo olisi hienoa! Saisi kunnolla keskittyä kodin tekemiseen viihtyisäksi, lasten kasvattamiseen, omaan kuntoonsa ja hyvinvointiinsa ja mieskin takuulla nauttisi, kun ensimmäiseksi kotiin tullessa ei tarvisi lähteä kauppaan ja hakemaan väsyneitä lapsia hoidosta. Koti, lapset ja vaimo olisivat tiptop valmiina ja koko perhe saisi nauttia joka ilta rauhallisesta laatuajasta keskenään. Ihanaa!

Jos mun mieheni haluais elättää mut ja ois siihen varaa, niin määhän päivittäin kävisin kasvohoidoissa, voisin vaikka avoimessa välillä opiskella, tehdä hyväntekeväisyysjuttuja, matkustella, käydä pippaloissa, kasvatella vaikka kissoja.. Vaikka tylsäksihän tuo taitaisi mennä! :) Jos vielä sais kotipalvelijat sun muut kokit ja siivoojat.. Lihavaa elämää =)

ainakin jonkin aikaa.



Itse en rakentaisi tulevaisuuttani miehen anteliaisuuden varaan. Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat :-). Niin kauan kunnes tulee vaihto.

Taidat olla kateellinen... Heh. Minäkin olen kotirouva, mies tekee pitkää päivää omassa firmassa mutta tienaa ihan mukavasti. Ei tarvitse ikinä miettiä mitä mikäkin maksaa, aika mukavaa kieltämättä. Olen 29-vuotias enkä ole edes miettinyt lapsia vielä. Haluan nauttia tästä elämäntilanteestani mahdollisimman pitkään! :)

Suomalaista moinen ilmiö kummastuttaa: osa kadehtii, osa paheksuu, osa ei oikein tiedä miten suhtautua... säälillä, vai otaksuen että tilanne lienee vain väliaikainen oikku? Miehen häikäilemätöntä hyväksikäyttöä? Itsekästä kun ei kanneta kortea kekoon pääomatuloverolla? Ei, sillä suomalainen systeemi pakottaa kuitenkin kierrättämään rahaa - ei huolta etteikö veroa revittäisi takaisin jossain muodossa... Ja onhan rahasta jo maksettu vero, eli sillä kuka tahansa.

Se on vain ihailtavaa itseensä panostamista nauttia kumppanin hyvätuloisuudesta, jos siihen on kerran varaa. Joillakin ihmisillä vain on enemmän elämänsisältöä vaikka perhe elättäisi heidät, ei kiireinen työ ja päteminen tee kenestäkään sen parempaa.



Jos miehellä on kerran varaa antaa naiselleen mitä tämä haluaa hemmotellakseen itseään ja huolehtiakseen ulkonäöstään, eikö mieskin saa vastineeksi tyytyväisen ja huolitellun naisen? Miksi me kadehtisimme sitä, onko se meiltä pois? Eri asiat ovat ihmisille tärkeitä, ja hyvä niin. Monella voisi olla varaa siihen että toinen ei kuluttaisi aikaansa ansiotyöhön, mutta kuka tahansa ei rohkene tehdä sitä nöyrän kansan Suomessa.



Minua huvittaa se, kuinka kyseinen ilmiö on suomalaisittain kummastuttavaa; muualla maailmassa ilmiö on mitä tavallisinta! Hieno nainen tietää olevansa hemmottelun arvoinen, eikä hän ota asiasta mitään kompleksia tyyliin " enhän toki voi toisten siivillä" ... Nainen tuntee oman arvonsa, ja ottaa vastaan lahjat pystypäin. Jos kyseessä on hyvin ansaitseva puoliso, rahat ovat perheen yhteisiä. Viisas nainen vain hoitaa velvollisuutensa pitämällä itsestään huolta, sen sijaan että raataisi niska limassa orjatyössä tunteakseen itsensä edes jokseenkin tasaveroiseksi.