Onko kukaan tehnyt aborttia ja kuitenkin myohemmin saman miehen kanssa tullut lapsia? Tai lapsia jo ennestaan, mutta yhdessa miehen kanssa myohemmin paadytty aborttiin?
Kommentit (21)
ekana lapsi ja sitten abortti saman miehen kanssa. Eipä paljon hetkauta se abortti, ihan omasta tahdostani sen teetin.
Vierailija:
ekana lapsi ja sitten abortti saman miehen kanssa. Eipä paljon hetkauta se abortti, ihan omasta tahdostani sen teetin.
ei sen kummempaa syytä kuin että ehkäisy petti (taviskierukka) ja vauva oli tosi pieni. Ei todellakaan haluttu toista heti perään. Mies oli ihan samaa mieltä. Lääketieteellinen toimenpidehän se vaan, jos hyvin alkuvaiheessa tekee niin mikäs siinä? Parempi se kuin kaksi lasta heitteillä.
5
Kaikki saman miehen kanssa. Päätökset tehty miehen kanssa yhteistyössä.
Mietin todellakin asiaa ihan päivittäin. Tiedän, ettei itsensä syyllistämisestä ole mitään hyötyä, mutta en vaan pääse asian yli, en millään.
Onko mitään neuvoja, millä unohtaa asia, tehtyä kun ei saa tekemättömäksi?
t. numero, mikä se nyt olikaan..
En tuu koskaan pääsee siit yli mut siihen tilanteeseen nähden tein oikean päätöksen.
Vierailija:
Mietin todellakin asiaa ihan päivittäin. Tiedän, ettei itsensä syyllistämisestä ole mitään hyötyä, mutta en vaan pääse asian yli, en millään.Onko mitään neuvoja, millä unohtaa asia, tehtyä kun ei saa tekemättömäksi?
t. numero, mikä se nyt olikaan..
Turhaa siitä on tuollaista stressiä ottaa!
Mene jonnekin psykologille puhumaan.
Ei siitä yli tuu varmaan koskaan pääsemäänkään.
Sun pitää vaa hyväksyy se.
Nyt kun on ihana lapsi, niin en voi ajattelematta, että olisiko meidän 1. lapsi ollut yhtä ihana, vaan minä hänet tapatin. Sitähän se on; tapattamista. :,-(
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että oikeus aborttiin on oltava, mutta omalla kohdallani, siinä tilanteessa ja tämän miehen kanssa, se oli sittenkin väärä ratkaisu.
Jos joku olisi silloin muistuttanut, että vapaus kulkeen käsikädessä vastuun kanssa - aina. Jos ei pysty kantamaan tekojaan, niin hulluksi tulee. Ehkä psykologi tosiaan olisi paikallaan..
Iso osa aborteista kun tehdään naisille, jotka ovat parisuhteessa ja synnyttäneet lapsen hiljattain.
Tästä saa jokainen olla mitä mieltä haluaa, mutta vastoin fanaatikkosiiven luuloa ja toivetta, suurin osa abortintekijöistä ei saa kiveä päähänsä, isorokkoa, rikkonaista avioliittoa tai muuta jumalan rangaistusta, vaan elää ihan keskiverto-onnellista elämää hyvine ja huonoine päivineen.
Vierailija:
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että oikeus aborttiin on oltava, mutta omalla kohdallani, siinä tilanteessa ja tämän miehen kanssa, se oli sittenkin väärä ratkaisu.
Jos joku olisi silloin muistuttanut, että vapaus kulkeen käsikädessä vastuun kanssa - aina. Jos ei pysty kantamaan tekojaan, niin hulluksi tulee. Ehkä psykologi tosiaan olisi paikallaan..
Minulla on ensin 1.lapsi, sitten abortti ja sitten kaksi lasta vielä. Kaikki saman miehen kanssa ja vielä avioliitossa.
Tunnen tuon syyllisyyden tunteen oikein hyvin. Kun huomasin olevani esikoisen jälkeen raskaana olin 21 vuotias, yksivuotiaan lapsen äiti, joka oli juuri saanut mieleisen opiskelupaikan yliopistosta. Parisuhde oli aivan rauniona. Talous täysin retuperällä... Olin täysin paniikissa, kun tajusin tuon plussan! Parissa viikossa hoidin asian ja olin aivan rikki!!
En oikeasti olisi halunnut tehdä niin, mutta siinä tilanteessa koin, että jos olisin tuon lapsen synnyttänyt, meidän avioliitto olisi päätynyt eroon. Tunnen toisaalta myös tuolla onnettomalla teollani pelasteneeni meidän perheen. Se sai minut ja mieheni puhumaan asioista, sillä itkin tuota tekoa paaaaaljon. Rankkaa tässä on ollut myös se, että kukaan muu paitsi mieheni ei tiedä tuosta keskeytyksestä. Sillä samaan aikaan paras ystäväni huomasi myös olevansa raskaana, mutta hän päätti pitää lapsen. Äidille tai muille sukulaisille en kerta kaikkiaan voi kertoa. Asian olen salannut myös neuvolassa... Arvaa miltä tuntui, kun meidän lapsi numero kaksi syntyi keskosena?
Vierailija:
Minulla on ensin 1.lapsi, sitten abortti ja sitten kaksi lasta vielä. Kaikki saman miehen kanssa ja vielä avioliitossa.Tunnen tuon syyllisyyden tunteen oikein hyvin. Kun huomasin olevani esikoisen jälkeen raskaana olin 21 vuotias, yksivuotiaan lapsen äiti, joka oli juuri saanut mieleisen opiskelupaikan yliopistosta. Parisuhde oli aivan rauniona. Talous täysin retuperällä... Olin täysin paniikissa, kun tajusin tuon plussan! Parissa viikossa hoidin asian ja olin aivan rikki!!
En oikeasti olisi halunnut tehdä niin, mutta siinä tilanteessa koin, että jos olisin tuon lapsen synnyttänyt, meidän avioliitto olisi päätynyt eroon. Tunnen toisaalta myös tuolla onnettomalla teollani pelasteneeni meidän perheen. Se sai minut ja mieheni puhumaan asioista, sillä itkin tuota tekoa paaaaaljon. Rankkaa tässä on ollut myös se, että kukaan muu paitsi mieheni ei tiedä tuosta keskeytyksestä. Sillä samaan aikaan paras ystäväni huomasi myös olevansa raskaana, mutta hän päätti pitää lapsen. Äidille tai muille sukulaisille en kerta kaikkiaan voi kertoa. Asian olen salannut myös neuvolassa... Arvaa miltä tuntui, kun meidän lapsi numero kaksi syntyi keskosena?
Miten olet voinut salata asian neuvolassa? Ilmeisesti juuri tuon yksityisenä tehdyn vuoksi?
Voimia sinullekin jaksaa! Minulla ei ole neuvoja antaa, kun tarvitsisin niitä itsekin.
t. 9, 4 jne.
Luulisi nyt, että abortti pyrittäisiin tekemään mahdollisimman pian. Ihan järjetöntä kiusaamista.
kuulla sukulaiselta äitini tehneen minun jälkeen abortin....
vanha tuo lapsi nyt olisi...
Tosi raskas asia minun elämässäni! Toivon, että kaikki vähänkään asiaa harkitsevat miettivät myös niitä henkisiä seurauksia itselle. Viimeksi eilen, kun olin yksin kotona surin tätä asiaa. Vaikka abortista on jo yli 11 vuotta, en voi sitä unohtaa!!
Jotenkin en voi edes aina ymmärtää, että MINÄ kerta kaikkiaan murhasin oman " lapsen."
Haluaisin kerta kaikkiaan, että sitä ei olisi minulle tapahtunut. :(
Voimia sinulle ap!
terv. nro 20 ( olihan se numero se?)
Mietihän nyt vielä uudestaan ennenku tommosta schaissea kirjottelet.
Abortti=Luomenpoisto... Hmm...
Vain kylmä, moraaliton ihminen voi ottaa tän asian noin kevyesti.
Asia on mielessä ihan joka päivä.
Miten te olette selvinneet?