" Onko lapsi nukkunut riittävät yöunet" ?

myös niille selittämättömille " huonoille aamuille" . yleensä se on juuri huonosti nukkuminen (meidän 5v- tapaa välillä herätä klo 5.30 höpisemään ja on sitten jo aamukahdeksalta väsynyt ja pahalla tuulella). Joskus se on jokin jännittävä asia, liika kiire aamutoimissa kotona tai vaikkapa lemipuseron likaantuminen hamapaita pestessä. Hoitajiakin helpottaa, kun osaan jo lasta viedessä sanoa, että tänään voi olla vaikea päivä, koska... Tietenkin kaikkia voi ja saa joskus kiukuttaa, mutta harvoin se ihan ilman syytä yllättää - ellei sitten kyse ole tuosta toisessa viestissä kuvatusta " naamarin pitämisestä" , jolloin mitta vaan täyttyy jossain pisteessä ja tukahdutetut tunteet ryöpsähtää esiin.



Eli, sori vaan, minusta otat turhaan nokkiisi asiallisesta kysymyksestä.

Vaikka ymmärrän kyllä ap:nkin pointin siinä mielessä, että välillä unohdetaan, että lapsellakin voi olla ihan muuten vain huono päivä. Kuitenkin minusta on vain ajattelevaista, jos hoitajat vaivautuvat kysymään, onko kiukulle joku syy. Esim. JOS lapsi olisikin nukkunut huonommin, osattaisiin väsymys huomioida päivän aikana paremmin, jos siitä tiedetään. Minusta paljon ikävämpää on, jos koskaan ei edes yritetä raottaa mahdollisia syitä seurausten takana, vaan leimataan lapsi hankalaksi kiukuttelun tms. takia.

Yleensä kun päiväkodeissa ei ketään tunnu kiinnostavan, millainen lasten aamu on ollut tai miten kotona muuten menee... Sehän on tosi upeeta, jos jossain kiinnitetään lapsen muuttuneeseen käytökseen samantien huomiota! Ei se lasta leimaa, eikä tarkoita, ettei ilman syytä muka koskaan " saisi" kiukutella. Halutaan vaan varmistaa, ettei ole mitään erityistä syytä kiukulle.



Nukkuminen on btw ensimmäinen asia, mikä aina tarkistetaan ihan ammattilaistenkin toimesta, jos lapsi on räjähdysaltis... Eli ennemmin kyse oli minusta ammattitaidosta kuin sen puutteesta.

Juu, tottahan se on, että monet lapset nukkuvat liian vähän, ja päiväkodeissa se sitten näkyy eri tavoilla.



Mutta lapsetkin voivat tosiaan olla välillä huonolla tuulella, nousta väärällä jalalla jonakin aamuna:)



Meidän eskarilaisen ryhmässä muuten opettaja alkoi olla huolissaan siitä, kun tyttö oli aina päiväkodissa ollessaan niin leimallisen hyväntuulinen, innostunut ja mitä kaikkea. Huoli oli ihan aiheellinen, sillä samainen tyttö täällä kotona ja oikeastaan heti päiväkodin portilla aloitti niin s-tanamoisen rähjäämisen joka päivä. Aivan sama, oliko päivä mennyt " hyvin" tai ei, oli lähtö ja kotiintulo aina aivan hirveää meidän porukalla. Päiväkodissa tämä tiedettiin, ja asiaa seurattiin.



Ilmeni, että tytöllä oli päiväkodissa ollessaan yllä jonkinlainen naamari, joka väläytti aina hurmaushymyn, kun aikuinen sanoi jotain hänelle.



Kasvatuskeskustelussa otettiin tavoitteeksi, että saadaan naamiota raotettua hieman ja tunnelukkoa avattua. Meidän perheellä on pitkä suhde tähän päiväkotiin, ja siitä oli nyt paljon apua.



Talvi on ollut raskas, mutta olen huomannut, että jokin on tytöllä muuttunut.



Olisi kivaa tietää, mikä teko tai tempaus olisi muutoksen saanut aikaan. Luulen kuitenkin, että tärkeintä on ollut lapselle se tietoisuus, että hän voi olla sellainen kuin on ja kasvaa aivan rauhassa. Siihen ymmärrykseen auttaa lapsen oma kasvu ja kypsyminen, mutta meidän aikuisten läsnäoleva pettämätön tuki on välttämätöntä, jotta hän " uskaltaa" antaa palaa.



Omalla kohdallani olen muistuttanut itseäni useaan otteeseen, että tämä tyttöni ei ole vain yksi kolmesta lapsestani, vaan hän on yksi. Voipa olla, että tyttöni on huomannut, että äidille voi taas puhua... Ei tarvitse huutaa enää.



No, meni vähän (eiku aika paljon) ot, mutta sen verran vielä lisään, että tämän omalta tytöltäni oppimani perusteella toivon monille lapsille tilaa posahdella aina silloin tällöin.

Ajattelin, että saan haukut, kun en ole mihinkään tyytyväinen.

En vain ole ikinä pitänyt siitä, että lapset asetetaan johonkin muottiin ja kaikki ei-toivottu käytös leimataan ongelmakäytökseksi.

Meillä lapsilla on lupa näyttää paha mieli ja tunteet, toisia tai itseään satuttamatta. Kun lapsella on pahamieli, mielestäni se pitäisikin itkeä (saada ulos!) pois turvallisessa ympäristössä, turvallisten aikuisten kanssa.



Kaikista ongelmista ei tarvitse etsiä " syyllistä" tai osoittaa sormella, lapsetkin ovat yksilöitä ja heidänkin tunteet tulisivat huomioida.

Minä olen jopa tyytyväinen, että lapseni kykenee tähän.

Toinen lapseni onkin sitten samankaltainen kuin sinulla.

Ja entäpä tempperamenttisempien lasten kohdalla, ihmetelläänköhän heitä samalla tavalla vai onko heidän käytöksensä sallitumpaa? Vai mahdollisen poikkeushiljaisen päivän aikana etsitäänkin sitten kuumemittaria? ;)