Miksi lapseen suhtaudutaan kuin johonkin vieraaseen tunkeutujaan

saa vahtia perjantai iltaisin tuleeko kotiin onko känissä . valehteleeko koulunkäynnistä jne....







Onneksi meitä masokistejäkin on jotka tahtovat rikastuttaa elämäänsä elämän vastoinkäymisilläkin.

Vierailija:

saa vahtia perjantai iltaisin tuleeko kotiin onko känissä . valehteleeko koulunkäynnistä jne....

Onneksi meitä masokistejäkin on jotka tahtovat rikastuttaa elämäänsä elämän vastoinkäymisilläkin.

lukiessani ihmettelen. Meillä lapset ainakin nauttivat reissuista, hotelleja ja muita juttuja mietitään vielä pitkään, ja on hienoa kun on käynyt ulkomailla.



Toki ensimmäisen lapsen vauva-aika on sellaista sopeutumista, että se voi tuntua välillä tosi rankalta, mutta ei kai perhe-elämään opikaan jos ei juuri niitä hienojakin kokemuksia hankita yhdessä.

Kun ne nuoret kokeilevat siipiään. Se ei tarkoita sitä että olisi mennyt jotenkin vikaan. Se on sitä elämän realiteettiä. Minulla omat teinit ei harasta moista, mutta johtunee varmaan omasta elämänkatsomuksestani, meillä siis ei kukaan juo eikä polta.. Mutta tuttavapiirissäni missä alkoholi on " arkea" siis otetaan perjantaisin jne.. niin kyllä ne nuoretkin kokeilee. Tuskin kaikki humalaiset teinit ovat huonoista kodeista tms.





t: se masokisti äiti jonka suurimmat huolenaiheet on tällähetkellä 3v uhma ja 15 vuotiaan koulunkäynti, kun kaverit kiinostaa enemmän.

omani toki ei ole lintsanut koulusta lähinnä ongelmaa tuottaa läksyjen tekemättä jättäminen. Suunittelee lukioonmenoa mutta ei tekisi läksyjään.. hmmm. taitaa olla aika tyypillinen teini.. Haluaa kaiken mutta vain jos aita on tosi matala.

niin sitotuminen voi olla vaikeaa tai mahdotonta.



Mutta se, että ollaan niin lapsellisia ja kypsymättömiä, että ei osata ajatella, että " aika aikansa kutakin" - ja ajatkin muuttuvat.



Jos arki on helvettiä, josta pitää päästä eroon, arkea pitää muuttaa. Ei se auta, että sitä lähdetään karkuun ja että elämää etsitään sieltä, missä sitä ei ole. Arki tulee vastaan kaikessa.



Toki jos ongelma on vaikkapa vauvan koliikki, voi arki tuntua vittumaiselta. Mutta onneksi sekin aika menee ohitse, vaikka verkkaankin. Juuri mikään ei ole ikuista.

vanhemmat ulkomaille. Mitä pahaa siinä on?

Vierailija:

lukiessani ihmettelen. Meillä lapset ainakin nauttivat reissuista, hotelleja ja muita juttuja mietitään vielä pitkään, ja on hienoa kun on käynyt ulkomailla.

Toki ensimmäisen lapsen vauva-aika on sellaista sopeutumista, että se voi tuntua välillä tosi rankalta, mutta ei kai perhe-elämään opikaan jos ei juuri niitä hienojakin kokemuksia hankita yhdessä.

Ja nyt kun tuo kolikki lapsi on jo nuoriaikuinen niin voin sanoa että ne on ollut huolista pienimpiä jotkut kolikkijutut.

olenhan itsekin ollut " rajojani kokeileva nuori" .



Tosin meillä oli sen verran avoimet ja luottamukselliset välit, ettei mitään ihan peruuttamattoman typerää teininä tullut tehtyä. Tunsin olevani sen velkaa vanhemmilleni.



Toki olen myös juonut liikaa ja sotkeentunut poikiin, mutta en nyt sentään joka viikonloppu enkä ainakaan vielä esim. 12-vuotiaana.



Ja jotenkin tuntuu, että pahin sekoiluikä olikin sitten vasta aikuisena. Silloin ne oikeasti typerät asiat tuli kokeiltua. Pussaaminen ja pussikalja eivät vielä siihen kastiin kuulu.

mun ei tarvitse päästä lasta ' pakoon' , mutta en viitsisi lähteä 3-vuotiaan kanssa esim. Pariisiin. Luulen että rahat menisi hukkaan ja matka olisi pettymys kaikilel soapuolille. Joten luultavasti menemme johonkin vesipuisto-kylpylä-matkalle Suomessa, kun mennään koko perheen kanssa.



Mutta jos olisi hirveä hinku Pariisiin, niin pistetäisiin lapsi hoitoon isovanhemmille ja mentäisiin kahdestaan sinne pitkäksi viikonlopuksi.

Siis kuinka totaalista se oikeasti on. Ja toisaalta, oman kykynsä sietää jatkuvaa saatavilla oloa voi yliarvioida.



Sitten voi olla myös ruusuisia kuviltelmia siitä, että mieskin haluaa osallistua lapsen kanssa olemiseen ja ihan vapaaehtoisesti. Voi olla aika järkytys kun huomaa, että mies ajattelee voivansa elää kuten ennen lapsen saamista (kuten meillä).



Olen ollut hyvä äiti lapselleni, mutta pakko on myöntää että koville on ottanut tämä ettei koskaan saa rauhassa miettiä omia asioitaan tai keskittyä asioitten tekemiseen. Aina pitää vahtia, kommentoida, kieltää, kiittää, auttaa, pukea, riisua, ruokkia, sylitellä, lukea, äiti tuu pyyhkimään.

Vierailija:

vanhemmat ulkomaille. Mitä pahaa siinä on?

mutta jos henki on se, että koko ajan odotetaan, että " niistä paskiaisista pääsisi edes hetkeksi rauhaan" , alkaa se kuulostaa vähän epätoivoiselta.

Vierailija:

Olen ollut hyvä äiti lapselleni, mutta pakko on myöntää että koville on ottanut tämä ettei koskaan saa rauhassa miettiä omia asioitaan tai keskittyä asioitten tekemiseen. Aina pitää vahtia, kommentoida, kieltää, kiittää, auttaa, pukea, riisua, ruokkia, sylitellä, lukea, äiti tuu pyyhkimään.

Mutta vaikka se nuori onkin luottamisen arvoinen niin se huoli ja stressi on silti äidin sydämessä sille ei voi mitään.



-se masokisti

Vierailija:

Mutta vaikka se nuori onkin luottamisen arvoinen niin se huoli ja stressi on silti äidin sydämessä sille ei voi mitään.

-se masokisti

Vierailija:

joka on karmea taakka, josta pitää päästä eroon koko ajan?

En ole ihminen, joka haluaa ammentaa elämäänsä sisältöä ja merkitystä lapsista - mutta en oikein kovin hyvin ymmärrä sitä, miksi hankkia lapsia, jos ei ymmärrä heistä tulevan elämänmittainen ihmissuhde?

Ja että lapset, nuo pienet ihmiset, ovat aika pirun työläitä, koska alussa menee monta vuotta siihen, että he oppivat tekemään asioita itsenäisesti.

Mä en ainakaan tunne ketään.