Lue keskustelun säännöt.
Onkohan tämä nyt hyvä vai paha asia?
20.03.2007 |
Mieheni on yrittäjä ja sen takia todella paljon poissa kotoa ja jopa poissa maasta. Tämän alkuvuoden aikana on ollut enkä 3-4 viikkoa suomessa eikä todellakaan koko sitä aikaa kotona.
Sanoin joulukuussa, että jos tämä meno ei ala vähän rauhoittumaan niin minä en jaksa jatkaa niin kuin ennen ja, että en ole enää samalla tavalla hänen niin kuin olen ollut.
Olen omasta mielestäni tehnyt nyvin paljon mieheni ja meidän suhteen eteen, mutta ilmeisesti se ei ole riittänyt.
Olen aina ennen ikävöinyt miestä kun hän on ollut reissussa. Olen pitänyt joka päivä häneen jotenkin yhteyttä. Olen ollut aina itku silmässä kun mies on ollut lähdössä ja perhoset vatsassa odottanut miestä kun hän on ollut tulossa kotiin.
Mutta nyt tämän vuoden puolella olenkin huomannut, että olenkin mielummin yksin lasten kanssa kotona. Taisi käydä toteen tuo uhkaus, että en ole enää miehen oma niin kuin ennen. En ole mitään pettämistä ajatellutkaan, mutta henkisesti en koe enää olevani niin " riippuvainen" miehestä.
Minusta on ihanaa kun mies on pois kotoa niin saan tehdä mitä ikinä tahdon (lasten ehdoilla tietenkin) Tottakai lasten kanssa on rankkaa kun on heistä yksin vastuussa, mutta nykyään ärsyynnyn jotenkin paljon helpommin kun mies on paikalla.
Onkohan tämä nyt hyvä, että olen hyväksynyt miehen poissa olot ja olen oppinut olemaan yksin. Vai onkohan tämä nyt paha, että en haluakaan enää olla niin paljon miehen kanssa?
:)
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tärkeintä ja hyvä asia mielestäni on se, että nautit olostasi lasten kanssa:) Koska hehän ovat nyt se " elämäsi asia" <3 Ja parempihan se on, että olet tottunut olemaan nyt " yksin" , kun miehesi on pois, koska muutenhan sinulla olisi ainainen kaipuu ja ikävä, joka heijastuu voimakkaasti lapsiisi. Ja alitajunnassasi miehesi tuntuu sinulle " vieraalta henkilöltä" , vaikka onkin lasten isä. Voisin itse kuvitella myös reagoivan ja tuntevan noin:) Tehän olette periaatteessa niinkuin " asumuserossa" , joten kun on poissa silmistä, on myös poissa mielestä... Niin se vain on..
Onkohan tämä nyt hyvä, että olen hyväksynyt miehen poissa olot ja olen oppinut olemaan yksin. Vai onkohan tämä nyt paha, että en haluakaan enää olla niin paljon miehen kanssa?
:)
[/quote]