Lapsista tulee kilttejä, kun heidän kanssaan ollaan ja vietetään paljon aikaa.
Omat poikani ovat kilttejä kuin sipulit. Olen hoitanut heidät kotona ja antanut aikaani. Työ odottaa kyllä.
Kommentit (15)
Kilttejä kuin sipulit :D
Mullakin on kaksi poikaa, joista toinen on rauhallinen ja " kiltti" , mutta toinen on huomattavasti kovapäisempi. Ihan on samalla tavalla kasvatettu ja annettu aikaa...
Hänelle ei siis ole jäänyt aikaa kun ne tuhmat ovat vieneet kaiken huomion...
Tottakai jos lapsille antaa aikaa, keskittyy heidän sanomisiin ja tekemisiin niin sitä huomiota ei tarvi aikuisilta hakea tekemällä pahaa, riehumalla ja muuten olemalla riiviöitä. Ulkona riehutaan kahdesti päivässä, pelataan, leikitään. Ei sitten sisällä tarvi ärsyttää naapureita ja vanhempia turhalla mekastuksella.
Ja naapurinpappa on lastemme hyvä ystävä ja " vara-vaari" kun omat vaarit eivät ole sillä hetkellä käytettävissä =DD
ja syy ei ole töissä vaan kotona. Kolme lasta on opetettu siihen, että vanhemmat tekee koko ajan lasten kanssa jotain ja hetken rauhaa ei anneta...
Sehän on temperamentti kysymys!
Enkä halua nössöä kilttiä tyttöä, haluan reippaan ja oikeudenmukaisen tytön, joka osaa olla myös topakka. Jos sellaista ei omastani tule, voi voi. Sitten täytyy rakastaa sitä mitä siitä tulee...
sellaiset vanhemmat joilla on myös aivan ihania, mutta villkkaampia ja haastavamman tempperan´mentin omistavia lapsia, ja ehkä niitä rauhallisempiakin jokuossa, nauravat tällaislle jutuille.
Omat poikani osaavat ilmaista tietenkin myös uhmaa, pettymystä, itkevät väsyneinä ja nahistelevat keskenään leluista. Mutta jos vertaan heitä naapuruston lapsiin, jotka ovat saaneet luuhata yökaudet pihalla ilman kenenkään aikuisen valvontaa, he ovat kyllä kuin enkeleitä. Kiitokset, toisen ihmisen huomioiminen, empatia ja kauniit käytöstavat näkyvät kyllä jo kolmivuotiaassa.
Ap
ja toinen on ihan kauhea riiviö ja toinen killtti ihana pikku enkeli?
Onko se sitä kun ei kyseenalaista rajojaan? Onko se sitä kun ei uhmaa?
Jos, niin sitten lapseni ei ole kiltti. Hän haastaa minut päivittäin, monta kertaa. Ja kaikin tavoin, kysymällä, riehumalla, huutamalla ym. Se kuuluu kasvamiseen ja olen ylpeä tuosta uhmakkaasta pienestä miehestä, joka haluaa etsiä rajansa.
Ja melkoinen työ siinä onkin saada pysymään rajojen sisällä. Mutta antoisaa ;) Ehkä en " kilttiä" lasta haluaisikaan.
ovat saaneet vanhemmiltaan paljon aikaa. Kyllä se palkitsee jossain vaiheessa. Avoimet välit,puhutaan paljon. Ongelmia ei edes murkkuiässä ollut. Toki ovat käyneet läpi normaalit paheet ja kolttoset. Kalja/tupakka/omppuvarkaissa ja paljon muuta. Ovat empaattisia,tuntevia ihmisiä.
jos kiltteydellä tarkoitetaan kykyä omaksua hyvät käytöstavat, pyrkimystä olla satuttamatta tai loukkaamatta muita ja pyrkimystä toimia yhteisön ja yhteiskunnan hyväksymällä tavalla. Se kiukutteleeko lapsi tai totteleeko aina tai suostuuko 3-vuotiaana sanomaan päivää ei liity tähän " kiltteyteen" mitenkään vaan on enemmän temperamenttikysymys.
Lasten kanssa vietetty aika näkyy viimeistään kouluiässä siinä, miten lapsi suhtautuu aikuisiin ja auktoriteeteihin ja koulun vaatimuksiin.
jos lasta ei kotona hyväksytä, vaan häntä kohdellaan epäreilusti ja ilkeästi.
Olettaen, että tuhma on kiltin vastakohta?
Itse olen hoitanut tyttöjäni kotona kumpaakin 1,5 vuotiaaksi ja lisäksi tehnyt vain nelipäiväistä viikkoa, joten aikaa olen heille antanut. Kumpikin on aina ollut mahdoton kiukuttelija...ehkä olen ollut liian lepsu kasvattaja sitten, tiedä häntä;)
Onnea sinulle, kiltit lapset ovat luojan lahjoja. Niinkuin vähän tuhmemmatkin, heh.