Mitä mieltä 30-vuotiaasta lapsettomasta naisesta, jolla

Itsellä ikää tasan 30v, yksi 3v 7kk tytär, avomies, uudet opinnot alkavat 2 viikon kuluttua...ja yllätys raskaus. En koskaan ajatellut hankkia kuin yhden lapsen. Toisin on kuitenkin nyt käynyt. Päätös siitä pitääkö lapsi vai ei on vaikea. Opinnot huolettaa, mutta lapsi on 'siunaus' (vaikka uskovainen en olekaan). Olen kuitenkin päättänyt yrittää, vaikka koko yhtälö suorastaan pelottaa ihan helvetisti. Edellisestä raskaudestani lihoin yli 10-15 kg, onneksi sain ne pois. Tosin olin jo ennestään ylipainoinen. Nyt aion katsoa mitä suuhuni laitan. PS. Vaikka ylipainoa oli jo ennestään, niin ei minulla ollut läskimakkaroita vauvamasun päällä. Raskauteni näkyi hyvin selvästi, mahani oli iso ja pyöreä.

Hmh, no minulla vähän sama tilanne, mutten pidä itseäni ressukkana. :) Jonkinlainen haaveilija ja "kyllä asiat järjestyy" -tyyppi olen aina ollut, eli luotan siihen että jotenkin asiat aina hoituu vaikkei ne menisikään käsikirjoituksen mukaan. Elämä voi olla aivan täyttä vaikkei olisi yliopistotutkintoa, oman alan (vaki)työpaikkaa, parisuhdetta tai perhettä, tai jotakin noista. Uskon että eniten riippuu omasta itsestä ja elämänasenteesta.

Miksi hän kaipaa neuvoja?

Millä mittapuulla taas toista ihmistä mitataan? Omilla kriteereillä? Opiskella ehtii loppuelämän, lapsia ei välttämättä saa vaikka haluaisi, toiset ei halua. Who cares. Anna sen naisen olla.

1. neuvo kuuluu: Lakkaa kutsumasta itseäsi ressukaksi!

Oot ihan kuin minä jokunen vuosi sitten.



Mä alotin uudet opinnot, tulin raskaaksi... Nyt hoitovapaalla. Edelleen vähän pullukka - mutta onnellinen : )

älä etsi uutta, vaan teet opinnot loppuun. Sitten reippaasti työnhakuun (todenäköisemmin saat valmiina parempaa palkkaa ja ehkä lopulta vakityönkin) tai lapsentekoon, jos vauvakuumetta pukkaa. Liikuntaa ja ulkoilua myös kehiin. Toivottavasti parisuhde toimii!



Et varmaan ole mikään rassukka, vaan ehkä hieman masentunut/alavireinen.

Hienoa, että sinulla on oman alan työkokemusta. Ei varmaan yhtään pahitteeksi tulevassa työllistymisessä.

noin neljän vuoden vuoden takaa. Sitten meille tuli yllätysvauva, jonka jälkeen olen ehtinyt olla pätkätöissä ja nyt teen opintoja loppuun. Kokemuksesta voin sanoa, että koita löytää puhtia tehdä opinnot loppuun: on yksi keskeneräinen asia vähemmän stressaamassa. Opintojen jälkeen sitten työelämään tai perhettä perustamaan.

flunssaa kotona ja alkoi miettimään elämäntilannettaan, eli miten tähän on tultu jne. Pitäisiköhän nyt ottaa ns. härkää sarvista ja tehdä muutos tähän elämään.

yliopisto-opinnot n. puolessa välissä, nykyisin töissä ravintolassa, pitkäaikainen parisuhde meni juuri poikki... Sun tilanteesi kuulostaa oikein hyvältä ap :)

Pääasia että tekee töitä. Ehkä hän ei halua lapsia? Laihduttaa voi aina ja se kannattaa ihan oman terveyden takia.

saat esim. YTHS:n neuvontapsykologeilta. Turvauduin itse sellaiseen, kun opintojen jatkaminen kangerteli. Vaikka aina puhutaan pitkistä jonoista, sain yllättävä helposti ajan.



t: 11