Säälittää kuopus, saako tarpeeksi vierikkeitä, kun päivärytmi menee esikoisen pillin mukaan.

ole suht sama päivärytmi?

Jossain ulkokopissa vai ympärivuorokautisella puistotädillä?

i harvoin. Luetaan, kun imetän.

Siinähän se kuopus saa virikkeitä kun kuuntelee lukemista, näytät samalla kuvia kirjasta ja köllötelkää lukiessa lattialla, niin hän saa opetella liikkumaan. Ja ulkoillessahan tuommoinen pieni on yleensäkin vaunuissa, keväällä sitten laitat konttailemaan maahan. Sulla taitaa olla nyt äitien tavallisin tauti: aiheeton syyllisyyden tunne. :)

Nostan hattua ja ihmettelen. Meillä kaikki aika menee siihen et lapset leikkii keskenään ja äiti siivoaa, pyykkää ja laittaa ruokaa. Joskus käydään kaupassa, mut sielläkään ei joka päivä.

Ulkoilu puoleen tuosta, koupukselle kurahousut ja hiekkalaatikolle. Kunnon sisäleikkejä ja myös sisarusten kesken.

" On sama rytmi kuin esikoisella nyt. Missä välissä vauva oppisi konttaamaan tai pinsettiotetta, kun on koko valveillaoloajan melkein vaunuissa lämpöpussissa?"



Minun poika vietti lähes koko vauvaiän sairaalasängyssä letkuissa ja oppi silti pinsettiotteen pari kuukautta normaalia aiemmin ja liikkeellekin lähti seitsenkuisena joten elä nyt huoli tuosta liikkumisesta

Minusta siinä ei ole mitään outoa, kyllähän tuonikäinen jo istuu ja konttaa, jotkut käveleekin.



Ap:lle: vähän samaa olen surrut minäkin, meillä ikäeroa 1 v 10 kk. Olen usein niin väsynyt, että niinä hetkinä kun esikoinen nukkuu ja kuopus hereillä ja olisi mahdollisuus antaa pienelle enemmän huomiota, en yksinkertaisesti jaksa. Tosin olen pohtinut myös, että kaikki se " yleinen hälinä" ja normaali lapsiperheen elämä, minkä keskelle kuopus on saanut putkahtaa verrattuna esikoisen elämään kahden aikuisen kanssa varmasti osaltaan kompensoi yksilöllisen huomion puutetta. Kyllä meillä ainakin 8 kk kuopuksella riittää ihmeteletävää uhmailevan esikoisen tempauksia seuratessa ja kuopus kikatteleekin päivät pitkät tyytyväisenä isomman toilailuja katsellessaan. Ja hallitsee pinsettiotteet ja konttaa jo kovaa vauhtia eli nämä tällaiset taidot tulevat kyllä ihan opettamatta. Älä liikoja murehdi!

minkä kuopus häviää jakamattomassa huomiossa, sen hän voittaa esikoista seuraillessa.

Vierailija:

Minusta siinä ei ole mitään outoa, kyllähän tuonikäinen jo istuu ja konttaa, jotkut käveleekin.

Ap:lle: vähän samaa olen surrut minäkin, meillä ikäeroa 1 v 10 kk. Olen usein niin väsynyt, että niinä hetkinä kun esikoinen nukkuu ja kuopus hereillä ja olisi mahdollisuus antaa pienelle enemmän huomiota, en yksinkertaisesti jaksa. Tosin olen pohtinut myös, että kaikki se " yleinen hälinä" ja normaali lapsiperheen elämä, minkä keskelle kuopus on saanut putkahtaa verrattuna esikoisen elämään kahden aikuisen kanssa varmasti osaltaan kompensoi yksilöllisen huomion puutetta. Kyllä meillä ainakin 8 kk kuopuksella riittää ihmeteletävää uhmailevan esikoisen tempauksia seuratessa ja kuopus kikatteleekin päivät pitkät tyytyväisenä isomman toilailuja katsellessaan. Ja hallitsee pinsettiotteet ja konttaa jo kovaa vauhtia eli nämä tällaiset taidot tulevat kyllä ihan opettamatta. Älä liikoja murehdi!

Totesin vain ihan ohikulkijana, ettei minusta ainakaan ole yhtään outoa, jos 9-kuinen on hiekkiksellä. Jos ei vauvaa sinne nyt ihan sisävaatteissa vie, tuskin hengiltä jäätyy, täällä Hgissä ainakin plussan puolella. =)



18

Tässä taas nähdään, miksi esikoisen kannattaisi olla edes muutama päivä viikosta päiväkodissa!

Nyt meillä on 3v ja 1,5v lapset. Nuorempi oppi myöhemmin liikkumaan kuin esikoinen, mutta kun pääsi vauhtiin, niin käveli siitä jo tosi nopeasti. Esikoinen käveli 11kk ja toinen 12kk iässä sitten loppujen lopuksi, vaikka jossain vaiheessa (9-10kk) tuntui että ei se opi ikinä liikkumaan... Esikoisen perään piti päästä nimittäin sitten yhtäkkiä!



Vähennä sitä ulkoilua, tai ota se sillä, että saa se nuorempi virikkeitä ulkonakin, istuessaankin/maatessaan. Tai ajoita osa ulkoiluja päiväuniaikaan, varmaan niin teetkin.



Ja todellakin toiselta lapselta saa ja oppii niin paljon seurailemalla hissukseen, että olen aivan hämmästynyt.

Elämä pyöri esikoisen mukaan. Oltiin tosin puistossa päivät ja pienempi sai kurikset jalkaan heti kuin voi. Meilläkin esikoinen käveli 9 kk ja tämä toinen " vasta" 12kk. Muutenkin tuntui vahvasti, että reppana jotenkin kehittyi hitaammin kun eka hammaskin ilmestyi vasta vuoden iässä. Enää en ole samaa mieltä. Tytöt ovat nyt 4 ja 5 vuotiaita. Molemmat ovat hyvin fiksuja (tietty omasta mielestäni), mutta kuopus on lopulta kirinyt kiinni kaikissa asioissa; vaipattomuudessa (1v 10kk), r:ssa ja puheessa muutenkin. Liikkumisessakin tulee kiivaasti mukana; lujistelee, laskettelee ja hiihtää ja ui jo melkein yhä hyvin kuin siskonsa. Lisäksi pikkusisko on erittäinen empaattinen ja luonteeltaan tasaisempi kuin isosiskonsa. Summa summarum: kuopus ei ole esikoisen kopio (vieläpä hitaasti kehittyvämpi) vaan molemmat ovat ihan omia, ehjiä persooniaan. Multa meni vuosi kuopuksen synnyttyä tajuta tämä. Ja joo tunsin suurta syyllisyyttä asian johdosta, mutta en enää.

Voi istua ja leikkiä hiekkiksellä. Menee puistoon pulkalla, jolloin molemmat voi välillä ajella sillä. Pitää kuopusta välillä esim. kantoliinassa ja laulelee molempien kanssa...



Ellei tässä nyt ole alkujaankin kyse siitä, että palstalta haetaan neuvoa: Pane " poikkeuksellisen" työläs esikoinen hoitoon.

vaatimaan täyden huomiosi.

Kyllä se siitä! Sitä odotellessa: pyri ottamaan vauva mukaan kaikkeen mihin suinkin: " leivotte" kaikki yhdessä (kai vauva jo istuu syöttötuolissa?), rakennat lattialle molemmille omat leikit ja olet siinä mukana jne. Ja ole iloinen että vauvasi on sitä tyyppiä joka viihtyy vaunuissa - meillä ulkoilut jäi vähiin juuri siksi että kuopus huusi vaunuissa kuin hyeena...

jos puistoissanne vain löytyy. Myös seurakunnilla on vastaavia.



Ota lapset mukaan askareisiiin ja esikoinen mukaan kuopuksen hoitoon.

pariksi päiväksi viikossa. vauvakin tarvitsee vastavuoroisuutta. lähteäkseen liikkeelle vauvan tarvii olla lattialla. varsinkin nyt kun kehitys on jo vähän viiveinen. siellä ulkona rattaissa ei pääse edes harjoittelemaan liikkeelle lähtemistä.

ymmärrän sinua. meillä kuopus vie kaiken ajan ja kehitysvammainen isoveli jää syrjään. tosin esikoinen on tyytyväinen, mutta itse kärsin tilanteesta.

Ja susta paras on laittaa lapsi hoitoon sillon tällön -ettei vaan sitten totu ryhmään ja pääse mukaan porukkaan??



Meillä lapset on opetettu leikkiin omiaan. Vanhemmuus on täynnä itsekritiikkiä ja pelkoa saako lapsi tarpeeksi! Ja tiedättekö mitä? Se vaan tarkottaa että olet hyvä vanhempi.



Silti ei tartte olla sirkuspelle! Lapselle riittää lämpö, ruoka, juoma, puhtaat vaatteet, leikki.. Mutta yli menee viihdytys jos äiti ei onnistu olemaan kahden vauvan kanssa niin että isompi leikkii palapeleillä viereisessä huoneessa.



Meillä ikäeroa on lapsilla 14 kk enkä suostu stressaamaan saako lapset riittävästi huomioo: ne leikkii yksin, yhdessä ja meijän vanhempien kanssa. Joskus toinen vanhempi ottaa toisen lapsen ja menee jonnekin ja toiselle jää toinen. Tai ollaan koko perhe olkkarin lattialla leikkimässä.



Vastuuta lapsille vaikka roskien viemisen muodossa, isompi mukaan pakkaamaan pesukonetta, pyyhkiin pölyjä rätillä jne. Huomioksi riittää kun sanoo nimellä ketä kehuu. Katsoo silmiin ja hymyilee.



En hankkisi ollenkaan lapsia jos ajattelisin ettei ne saa huomioo riittävästi tai koska meillä on jo yksi on seuraava muka TYHMEMPI???



Meillä on ollut esikoisesta saakka ollut ihan tietosesti mekkala sitä luokkaa ettei imurointi, tai muu mekkala saa lasta hereelle; tutkittu juttu että lentokentän lähellä asuva lapsi nukkuu paremmin! Vauva nukkuu kummasti paremmin kun ei olla huopatehtaalla.



Lopeta säälimästä ajan puute. Opeta itsenäisyyttä, leikkejä joita voi leikkiä yksin -keväällä pienempi lapsi jo sotkee sujuvasti isomman leikkejä! Ja kahlaa lätäköitä kurahousuissa!



Aurinkoista päivää täältä taaperotalosta sinne!