Voiko 2,5-vuotiaalla olla eroahdistusta?
Lapsen elämässä ei ole tapahtunut muutoksia, mutta lapsi on alkanut olemaan TOSI läheisriippuvainen. Kotona kulkee jatkuvasti perässä, haluaa olla paljon sylissä, päiväkotiin ei haluaisi mennä (päivät kuitenkin menevät hyvin, olen keskustellut pk:n hlökunnan kanssa).
Tätä jatkunut nyt about kuukauden ajan ja mietin kauanko vielä ja mistä johtuu. Voisko lapsen oloa millään helpottaa, kun vauvakin tulossa toukokuussa, joka varmaan osasltaan vaan pahentaa tilannetta?
Auttakee!
Kommentit (10)
Auttaisko joku rakas lelu/riepu. Jotkut lapset tarvii semmosen siirtymävaiheen ajaksi jonkun esineen/asian joka on tuttu ja turvallinen johon tukeutua kun ikävöi tai pelottaa. Liittyy just tuohon erontekoon äidistä.
Vaikka lapsi ei asiasta puhusi, niin hän kyllä vaistoaa tulevan muutoksen.
Aika karseeta, jos meininki on jo nyt tämä... Tulevasta vauvasta ei meillä edes puhuta joka päivä ja esikoinen ei varmasti ole jäänyt huomiotta. Mietin vaan, että voiko lapsi olla liikaa vanhempiensa kanssa?
ap
Lapsi tajuaa, että jotain outoa tapahtuu ja tulee tapahtumaan, mutta ei oikein tajua mitä, joten reagoi noin kun pelottaa. Puhukaa asiasta kunnolla, hankkikaa jotain kirjoja niin että esikoinen ehtii vähän tottua ajatukseen.
Varmasti ei johdu siitä, että olisi liikaa kotona.
Lapsi tietää, että vauva on tulossa. Ihastelee äidin mahaa ja katselee ultrakuvia. Ei kai asiasta pidä JATKUVASTI puhua??
Onko muita samanikäisten vanhempia paikalla? Onko kellään vastaavaa?
Ei tietenkään tarvi puhua koko aikaa.
Luulen, ettei asialle voi niin kovasti mitään tehdä. Antakaa vaan edelleen paljon syliä ja hellyyttä niin, että lapsi uskoo, että on edelleen tärkeä ja että saa edelleen olla pieni.
Kun siis puhuttet vauvasta, niin älkää missään nimessä korostako esikoisen " isoutta" vaan nimenomaan kaikkea pysyvyyttä ja sitä että esikoinenkin saa edelleen olla pieni.
Mietin vaan, onko tällainen yleensä normaalia tuon ikäisen käytöstä vai pitäisikö olla huolissaan? Lapsi ollut aina kovin herkkä reagoimaan kaikkeen (muutokseen yms) , nyt vaan mitään muutosta ei ole edes tapahtunut...
2,5- vuotiaasta tullut tosi riippuvainen, vaikkei meille ole edes vauvaa tulossa. Kyselin täälläkin jokin aika sitten asiasta. Saattaa liittyä jotenkin kai ikäänkin, kun meillä ei ole mitään muutoksia arjessakaan ollut.
Meillä myös 1 v kuopus ja nyt parin viikon ajan 2,5 v esikoinen myös hyvin kiinni minussa. Äidin pitäisi tehdä iltapesut, lukea iltasadut ja muutenkin hoitaa kaikki, isä ei tunnu kelpaavan. Eikä halua mennä hoitoonkaan vaikka viihtyy siellä koko päivän, aamulla vain on vastentahtoinen. Muutenkin esikoinen sanoo joka asiaan ekana ei...
äiti on olemassa vaikka ei ole näköpiirissä. Ei ymmärrä että " äiti tulee sitten hakemaan" vaan luulee äitin häviävän kokonaan.