Jätin miehen! (avautuminen)

En jaksanut enää yhtään, vaan muutin omaan asuntoon. Mies ei koskaan tehnyt kotona mitään, sotki vain. Ikinä ei siivonnut jälkiään, jätti AINA astiat (söi usein sängyssä telkkua vahdaten) ja vaatteet pitkin lattioita. Joka ilta töistä tultuani oli talo "mullin mallin" ja mies odotti saavansa mun tekemää iltapalaa jne.

Mitkään puheet eivät auttaneet, ei karjuminen, eikä rauhallinen keskustelu. Yritin kaikkeni, yritin puhua järkeä, tuli mitta täyteen. Mies ei halunnut edes opetella tekemään ruokaa, käyttämään astianpesukonetta/pyykkikonetta. Käveli paskaiset kengät jalassa sisällä, vaikka olin juuri siivonnut kaikki paikat. Ihan kuin olisi tehnyt sen piruuttaan (?).

Tiedän, että olin tyhmä, kun aikani toimin ns. yleiskoneena, joka yritti pitää kodin järjestyksessä. En vain kestä yhtään sekasotkua. Kun lähdin, tuli miehelle paniikki. Olin kaikessa rauhassa katsellut itselleni asunnon valmiiksi ja nostin kytkintä. Mies ruikuttaa mua vieläkin takaisin, en huolisi koskaan! Teki hyvää purkaa itseään, kiitos!