Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

burnout ja masennus

Vierailija
06.08.2015 |

Voi että kun eilen kävin työterveyslääkärissä ja sain 3 päivää sairaslomaa. Itkin siellä ja en lopusta saanut enää mitään sanottua... olin ihan poikki jo kaikesta mitä sille hoitajalle olin kertonut. Huomenna olisi uusi aika lääkärille ja sille pitäisi kertoa kaikki uudestaan. En millään jaksaisi. Mutta pakkohan se on kun ei vaan töihin enää jaksa lähteä, ei jaksa lähteä ulos, ei kauppaan, ei tehdä ruokaa, en mitään. Onneksi minulla ei ole vielä lapsia.

Kaiken lisäksi minulla on vain yksi kaveri elämässäni enää. Hänkin asuu niin kaukana ettei kuukausiin voida nähdä. Ja miesystävän asuu vielä kauempana yli 500 km on matkaa. Olemme seurustelleet 7 vuotta ja 5 vuotta siitä on kaukosuhdetta. Hän on ainut jolle olen kertonut tästä pahasta olostani. Häntä ei vain tahdo oikein kiinnostaa. Nytkin lähti vain Viroon kavereiden kanssa ja sanoi että sunnuntaina voin ottaa häneen vasta yhteyttä. Jos en olisi itkenyt hänelle ja puhunut pahasta olostani niin ehkä hän olisi soitellut. Hän kyllä muutenkin suuttuu nykyään minulle pienistäkin asioista ja jos pyydän anteeksi vaikka asia on sellainen ettei minun todellakaan tarvisi, niin en silti saa anteeksi. Mutta viime viikonloppunakin kun hän oli luonani käymässä, niin kuuden aikaan illalla kun hän meni saunomaan ja juomaan kavereiden kanssa. Minä en halunnut sinne mukaan koska en jaksanut. Sovittiin että haen hänet yöllä. Ja niin hain. Mutta sitten kun hän istui autoon ja ajoin muutaman metrin niin alkoi sellainen huuto kun ei olisi halunnut että haen. Koska nolasin kuulemma hänet kun menin hakemaan. Hän huusi kuin hirviö. Pelkäsin ja itkin. Hän sylki autoon ja kaatoi kaljat päälleni. Ja potki auton ovea sisältä niin että se meni rikki. Suostui kuitenkin tulemaan yöksi asuntooni ja viereeni. Aamulla sanoi "anteeksi" hetken hiljaisuus "voitaisko nuss*a ennenkuin lähden taas Hesaan". No en antanut mutta anteeksi annoin. En osaa itse olla pitkä vihainen. Nytkin pyysin anteeksi kun itkin ja puron pahaa oloani eilen ja toivotin hauskaa reissua Virossa. Vastauksia en ole saanut. Mutta nämä ei ole niitä asioita jotka minua ahdistavat..

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 |
06.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mikä sinua masentaa?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla