Lue keskustelun säännöt.
Ystävä hurahtanut shamanismiin ja meditointiin
12.07.2015 |
Ei siinä mitään. Kivaa, että on uusia mielenkiinnon kohteita. Hyvä ystäväni on löytönyt meditoinnin, enkelit, ilon ja valon elämäänsä. Hän hehkuttaa facessa miten meditoi globaalisti maailmaa uudelle värähtelytasolle, rukoilee minulle enkeleitä tuomaan minulle viisautta eli jättämään mieheni, käy meditointiretriiteillä ja paasaa ylemmyydentuntoisena kuin mikäkin kultin jäsen. Kaikki on tapahtunut muutamassa kuukaudessa. Ystäväni ei halua enää olla väleissä kanssani, koska olen niin tuuliajolla ja en ymmärrä korkeampaa voimaa ym. Kolmekymppinen nainen, joka tähän saakka on ollut ihan normaali tavallinen ihminen, mutta nyt yhtäkkiä tuntuu ihan vieraalta.
Pakko oli kirjoittaa lyhyt avautuminen. Tuntuu niin surulliselta menettää rakas ihminen ja huomata, että joku jonka tunsin ennen niin hyvin on yhtäkkiä aivan vieras ja ahdistava.
Kommentit (18)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tainnut puurot ja vellit mennä ystävällä sekaisin jos on hurahtanut shamanismiin mutta kuitenkin rukoilee enkeleitä. :D:D:D
Ei kai se vaan ole löytänyt "sisäistä kuningatartaan" ?
Ja eihän sillä ole lapsia :/
Monelle tulee kolmikymppisenä sellainen uusi teini-ikä eli kyseenalaistaa kaiken vanhan ja alkaa etsiä uusia mielenkiinnon kohteita.
Vierailija kirjoitti:
On tainnut puurot ja vellit mennä ystävällä sekaisin jos on hurahtanut shamanismiin mutta kuitenkin rukoilee enkeleitä. :D:D:D
ei shamanismi ja enkelit mitenkään sulje toisiaan pois. enkelit eivät ole kristinuskon tai kirkon omaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväsi on possessoitu. Tarvitse manaajaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tainnut puurot ja vellit mennä ystävällä sekaisin jos on hurahtanut shamanismiin mutta kuitenkin rukoilee enkeleitä. :D:D:D
ei shamanismi ja enkelit mitenkään sulje toisiaan pois. enkelit eivät ole kristinuskon tai kirkon omaisuutta.
Mihin shamanismiin kuuluvat enkelit? Vai käsitätkö shamanismin jonkinlaisena eklektisenä new age suuntauksena, johon voi poimia kaiken, mitä huvittaa? Silloin olisi syytä käyttää siitä jotain muuta nimitystä. Shamanismia se ei silloin ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tainnut puurot ja vellit mennä ystävällä sekaisin jos on hurahtanut shamanismiin mutta kuitenkin rukoilee enkeleitä. :D:D:D
ei shamanismi ja enkelit mitenkään sulje toisiaan pois. enkelit eivät ole kristinuskon tai kirkon omaisuutta.
Ei niin, kristinuskossa on jopa enkelien palvominen kiellettyä. Ja nämä enkeliuskoiset eivät oikein kovin kristityiltä vaikuta.
Pelottaa ystäväsi puolesta, hän on ajautumassa pimeille poluille. Susi on pukeutunut lampaiden vaatteisiin ja johdattanut ystäväsi pois Paimenen (Jeesus) laumasta. Rukoile hänen eheytymisen puolesta ja tuo hänen elämäänsa Raamatun sanomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti ystäväsi palaa vielä entiselleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tainnut puurot ja vellit mennä ystävällä sekaisin jos on hurahtanut shamanismiin mutta kuitenkin rukoilee enkeleitä. :D:D:D
ei shamanismi ja enkelit mitenkään sulje toisiaan pois. enkelit eivät ole kristinuskon tai kirkon omaisuutta.
Mihin shamanismiin kuuluvat enkelit? Vai käsitätkö shamanismin jonkinlaisena eklektisenä new age suuntauksena, johon voi poimia kaiken, mitä huvittaa? Silloin olisi syytä käyttää siitä jotain muuta nimitystä. Shamanismia se ei silloin ole.
Shamanismi on menettänyt merkityksensä, jos se on koottu opinkappaleisiin, joissa määrätään mitä siihen kuuluu ja mitä ei. En tunne termiä new age niin hyvin, että voisin sanoa käsitänkö jonkin sen mukaisena. En ole kiinnostunut suuntauksista. Shamanismi on matka itseen, ja jos vastaan tulee enkeleitä, niin eipä siinä kenelläkään ole mitään sanomista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitan muutaman sanan näin hurahtaneen näkökulmasta. Oma ajatusmaailma mullistui täysin tuossa viitisen vuotta sitten. Ennen olin jyrkän tieteellinen, sarkastinen ja kyyninen ihminen, joka näki elämän pelkkänä selviytymistaisteluna. Erinnäisten tapahtumien kautta päädyin lopulta syvään ahdistukseen, enkä enää keksinyt muuta vaihtoehtoa kuin pysähtyä ja katsoa ahdistusta silmistä silmiin. Meditoin siis. Lopulta ahdistus hellitti otteensa ja tilalle tuli jotain muuta. Aluksi pidin itsekin itseäni hurahtaneena. Vuosien mittaan kuitenkin ymmärsin että olen se mikä olen, en voi enkä halua piileskellä ja jos joku pitää minua hulluna niin saa pitää, saatan ollakin hullu, en minä sitä tiedä. Jossain vaiheessa aloin myös kartella ystäviäni. Heidän negatiivisuutensa, pelkonsa ja katkeruutensa tuntui ikävältä, eikä minulla ollut mitään puhuttavaa enää. Olen menettänyt ison osan ystävistäni, mutta ennen olin suosittu ja onneton, nykyään yksin ja onnellinen. Uskon myös, että elämänpolut kohtaavat taas jos se on tarpeen.
Yritän siis sanoa, että anna ystäväsi olla sellainen kuin hän on. Jos et pidä hänen seurastaan enää, niin anna hänen mennä. Voit myös sanoa, että hyväksyt sen mitä hän uskoo, mutta uskot itse toisin, etkä varsinkaan aio tehdä päätöksiäsi hänen suosittelujensa perusteella.
Alkuhuuma menee ohi alle vuodessa, jonka jälkeen ystäväsi järkevöityy ainakin hieman. Jokatapauksessa parempi, että hurahtanut suht fiksuihin juttuihin, eikä esimerkiksi helluntailaisuuteen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös minun lähipiirissäni on tällainen ihminen, varsinainen guru joka pitää muita niin jäätävän tyhminä että vääntää yksinkertaisistakin asioista sellaiset filosofoinnit että. Kuuluu ties mihin new age -ryhmiin ja jos yrittää keskustella hänen kanssaan vaikka ajankohtaisista asioista, hänelle kaikki on vain jotain universaalia höttöä, ihmeellistä ja ihanaa.
Ja joo, en todellakaan ole katkera enkä negativiinen ihminen, viitaten viestiin 13. Mutta se että tämä minun elämäni tällaisenaan on jotain mitä nämä valaistuneet ylenkatsovat, saa aikaan melkoiset negat. Joten omalta osaltani pysyn kaukana sellaisista ihmisistä.
En viitsi aloittaa uutta ketjua, niin jatkan tänne. Onko kellään kokemusta, "paraneeko" tuosta new age -hurahduksesta ikinä? Voiko kyse olla vain ohimenevästä vaiheesta? Eräs sukulainen hurahti noihin juttuihin kolme vuotta sitten suurten elämänmuutosten aikaan - hän lyhyen ajan sisällä sairastui (aluksi fyysisesti), koki avioeron ja menetti työpaikkansa. Sittemmin hän on viettänyt kaiket päivät kirjoitellen ja lukien netissä henkimaailmasta, paasaten asioista omilla somekanavillaan (pitää itseään nykyään myös jonain valaistuneena guruna, jonka tehtävä on valistaa ja opettaa muita). Hän kirjoittaa paljon entisistä elämistään, ja on totta kai ollut entisissä elämissään aina joku historian suurmies/-nainen. Hän kehuskelee jatkuvasti olevansa onnellisempi kuin koskaan, mutta hän käy minua sääliksi, sillä tiedän hänen olevan yksinäinen. Hänellä on nettiystäviä, jotka ovat myös noita new age -hurahtaneita, ja joita hän joskus harvoin tapaa joissain tapahtumissa, mutta ei juuri ketään "oikeassa arjessa". Hän on katkaissut välit perheeseensä täysin, ja lisäksi etääntynyt selkeästi muista sukulaisista ja ystävistään, koska ei halua olla negatiivisten ihmisten ympäröimä, jotka "eivät hyväksy häntä sellaisena kuin hän on". Hän suhtautuu vihamielisesti läheisten huoleen hänestä, ja on hyvin kärkäs ja riidanhaluinen. Esim. hänen vanhempiansa on huolettanut jo äkillisesti muuttunut persoonallisuus itsessään, ja muutoinkin hänen hyvinvointinsa raskaassa elämäntilanteessa, mutta heidät hän haukkui maan rakoon, niin kasvotusten kuin julkisesti somessakin, ja katkaisi välit kokonaan. Ei myöskään ole kutsuista huolimatta tullut katsomaan ensimmäistä siskonsa vauvaa, koska "sisko ei hyväksy häntä" ( = sisko oli huolissaan ja yritti suostutella häntä lääkäriin, ihan jo aivokasvaimien ym. poissulkemiseksi). Tarpeeksi jaloa seuraa hänelle on ainoastaan nämä samoin ajattelevat nettikaverit.
Onko hän ns. menetetty tapaus, vai voiko tuosta jotenkin "toeta"? Onko kukaan koskaan toennut? Ennen hän oli aivan normaali, mukava ihminen, jota läheiset kaipaavat.
New age, meditointi ja shamanismi voivat olla ihan hyviä työkaluja ja apuvälineitä ja auttaa ihmistä elämässään. Mutta se, että hän haluaa määritellä miten sinun pitäisi elää, se ei kuulosta hyvältä eikä oikealta. Siis tuo että sinun pitäisi jättää miehesi. Yritä kertoa hänelle, että haluat kunnioittaa hänen filosofiaansa ja menetelmiään, mutta et pidä siitä, että hän pyrkii määräilemään sinun elämääsi ja valintoja. Sano suoraan, että keskity rakas ystävä vain omaan elämääsi.
Jos se ei onnistu, viilennä välit poikki. Negatiivisia ihmisiä ei kannata pitää lähellään.
Olen pahoillani puolestasi, ap. On järkyttävää, miten tuollainen hurahtaminen voi muuttaa tutun ihmisen aivan vieraaksi. Jotain nämä hurahtajat pakenevat elämässään, etsivät lohtua tai pakenevat muuten vaan satujen maailmaan omaa elämäänsä. Noihin on vaikea puuttua loukkaamatta toista. Ainakin näillä fundalistisimmilla on vastareaktio samanlainen, kuin jos yrittäisi väittää äärimuslimille vastaan.
Onko ystäväsi muuttanut uudelle paikkakunnalle tai onko jotain muuta muutosta tapahtunut?