Tunnistako bloggaajat viidestä lauseesta?

Fine Dining -ravintolassa ruokaileminen, ihmisen upein etuoikeus. Yksi kesän parhaista illallisista syötiin ravintola Mösjöössä Ripulimiehenkadulla. Pöytään kannettiin toinen toistaan herkullisempia annoksia ja meikäläisen kamerasta meinasi loppua akku. Alkuruoaksi kolme oliivia, juustosiivun ja parsakaalismetananokareen keralla, pääruoaksi graavipaistettua kuhaa salmonellapedillä ja kaiken kruunasi orvokinterälehdillä koristeltu liekitetty suklaakakku. Jos Vansit eivät tuntuisi niin pirun hyviltä ja kevyiltä jaloissa, olisin kierinyt mahani kanssa kotiin.

Heippa murut! Ahmm. Kahden äärimmäisen rankan ja stressaavan koulupäivän jälkeen istuin poikaystäväni, sanoinko jo poikaystäväni kanssa kanssa Helsinki Vantaan lentokentältä passi suussa odottamassa Malediivien lomaa! Tiedän jo nyt, ettei minua kiinnosta kertoa matkastani blogiin, mutta lupaan ottaa teille lomakuvia Nellyn (tässä linkki) upeista bikineistä kurkkaavista tyttösistä sekä aivan hirveistä kilometrisääristäni lomailemassa rennosti uima-altaalla. Tämä suhde ei ole ollut helppo, on minun demonit, sinun demonit ja meidän yhteiset demonit ja tiikerinpentu joka raastaa ja kynsii ja repii rintaa kipeämmin kuin koskaan, eikä mieheni edes ole jääkiekkoilija, vaikka siltä humalaisin silmin näyttikin.

Eilen Pee kutsui mut baariin ja kumosin siellä niin monta shottia, että sekoisin laskuista ennen kuin Cee tuli sinne ja pörrötti mun tukkaa. Pee suuttui Ceelle tosi kovaa ja meni vessaan kuvaamaan kakkaansa ja mököttämään ja mä koitin rauhoitella molempia miehiä jotka haluaa mua kauheasti ja sitten siihen tuli vielä Dee ja Gee ja Aa ja OJ ja ne ois kaikki halunneet mut kotiinsa jatkoille. No mua alkoi oksettaa ja juoksin sitten vahingossa miesten vessaan ja siellä Pee oli sammuneena ja me suudeltiin ja oksennettiin vahingossa toistemme suuhun ja naurettiin lattialla. Mut sit meidän piti piristyä kun sinne tuli ihan keharin näköinen tosi rumasti pukeutunut mies josta meidän piti otaa kuva instagramiin muistoksi. Myöhemmin me mentiin rannalle kun oli hyvät aallot ja kaikki pojat kilpaili mun huomiosta, huoh.

Herätyskellon soituu meitsi paino kahvimasiinan nappulaa ja sniikkas tanssahtelevana ninjana olohuoneen sohvalle tuijottamaan hetkeksi liikkuvaa kuvaa alastomis ihmisist vaimon viel nukkues makkaris koiran unta. Siin sitä meikäläinen pikkuhiljaa heräs ja mietti samal harjatun teräksen ja Eva Solon hienoutta ja sitä et mitä eroo on niinku biisonil ja härällä vai onko niinku mitään? Tietääks jengi? Mielipiteit saa todellakin esittää. Sit paku käyntiin ja rojut ränniin, eiku se rojujuttu oli jo yöllä, rojut pakuun tarkotin ja kohti duunimestaa, stadin kattoja.

Vaikka eilinen venähti pitkäksi ja aamu oli hmm mielenkiintoinen, niin ulko-ovesta ulos turvariepuun pukeutuneena, hiukset kasvoilla ja toista jalkaa varvistaen en voinut todeta taas muuta kuin että rakastan, todellakin _rakastan_ näitä Skattan huudeja. Näytin siinä sitten voitonmerkkiä, hain latten hipsterikahvilasta ja kuvasin samalla puhelimellani muutamat pilvet instagramiin, se on niin persoonallista ja hienoa olla kiinnostunut pilvistä. Erilaista. Loppupäivä istuttiin nykyisen poikaystävän kanssa rantsussa ja mun piti oikein miettiä, et minkäs niminen skeittipoika se meikämimmillä taas olikaan nyt tällä hetkellä kierroksessa.