Olisin toivonut saavani useamman lapsen mutta toisin kävi

Sain tietää neljännen vauvauutisen muutaman viikon sisään. Yksi näistä on läheinen ystävä ja olen seurannut koko raskauden ihan vierestä. Yksi vähän vieraampi tuttu ja kaksi vieraampia joiden vauvauutiset tuli yllätyksenä. Pitäisi iloita. En pysty, mutta en näytä tätä muille. Ihmisten ilmoilla käyttäydyn normaalisti. Kun tieto tulee tuntuu kuin pohja putoaisi elämältä ja masennus valtaa mielen. Suru omasta epäonnistumisesta, tuntuu etten ole minkään arvoinen, minussa ei ole mitään hyvää. Olen täysin kelvoton.  Syyskuun lopussa olisi ollut laskettuaika. Sekin raskaus meni kesken niin kuin ne 9 muuta. Luulisi, että ihminen jo oppisi ja keksisi jotain muuta. Tai onhan tässä tehty kaikki mahdollinen jotta murhetta tuottava asia unohtuisi. Ikääkin alkaa jo olemaan ja pitäisi kai vaan hyväksyä asia. Nuorena toivoin että saisin useamman lapsen. En osannut edes ajatella että se ei olisi itsestäänselvyys. Yhden lapsen sentään olen saanut. On rakas ja tärkeä.  En voi käsittää miksi toinen ei voi onnistua. En haluaisi että nämä muiden vauvauutiset aiheuttaa minussa näin suuren ikävän tunnereaktion. Se ei tunnu reilulta, on ihmisiä jotka ei toiveista huolimatta saa lasta lainkaan. Mutta niin vaan taas itkin omaa surkeuttaa ja silmät on punaiset tomaatit. Muu perhe kotiutuu pian. Pakko pestä naama ja ryhdistäytyä. Anteeksi, oli pakko avautua näin anonyymisti jos se helpottaisi.