Yksi raivaustarina.

Tapasin talvella miehen jonka olin vimeksi nähnyt vuosia sitten ja olimme olleet samassa koulussa lapsina. Hän oli ollut yksinhuoltaja vuosia ja tehnyt samalla uraa stressaavassa asemassa korkeana virkamiehenä. Kun ensimmäisen kerran menin hänen kotiinsa, näky oli aika karmea. Tavarakasoja ja laatikoita ja pusseja ja säkkejä täynnä kaikenlaista roinaa, paperipinoja ja laatikoita joka paikassa jne. Likaista ja haisevaa ei sinänsä ollut mutta kaikki oli vain pinottu ja jätetty siihen. Talo sinänsä on hieno ja siellä oli vanhoja hienoja huonekaluja mutta ne tietysti eivät päässeet ns. arvoonsa ryönän keskellä.

Mies sanoi että ei oikein pysty enää aloittamaan mistään kun homma oli mennyt näin pahaksi joten minä otin ohjat käsiini ja sanoin että yksi kohde kerrallaan. Aloitimme miehen vaatekaapista jonka jälkeen naulakosta mahtui vaatteita kaappiin. Seuraavaksi heitimme pois joka puolella lojuvat lasten liian pienet takit ja kengät, lapaset, sukat ja pipot. Kylppäristä lähti pulloittain vanhoja pesuaineita ja turhia purkkeja ja yksi tarpeeton kuivausteline ja seinälle laitettiin hylly johon kaikki tarpeellinen mahtui. Keittiön kaapeista lähti astioita, vanhoja säilykkeitä ja tasoilta kaikki turha krääsä kuten myös ihme roinalaatikko joka oli ollut puulaatikko.

Sitten ompelin verhot keittiöön, pestiin seinät ja ikkunat ja vahattiin lattia ja hommattiin matto jolloin mieskin hämmästyi että miten ihmeessä yhden päivän hommalla ja parin kympin panostuksella saa noin kivan näköistä. Se kannusti jatkamaan projektia.

Talo on nyt muuttunut täysin asuttavaksi, imurointi on helppoa kun kaikki romu on saatu pois lattioilta ja tähän kaikkeen on mennyt yhteensä viisi päivää (ja 50 jätesäkkiä). Vielä on paljon tehtävää mutta ei tuohon tarvittu kuin joku joka aloitti homman, loppu sujuu itsekseen tästä lähtien.