Lue keskustelun säännöt.
Löysin sen oikean, mutta..
23.07.2015 |
Tapasin rakkaani 3 vuotta sitten. Mies on puuttuva palani. Koen suurta yhteenkuuluvuuden tunnetta. Hänen seurassaan voin olla todellinen itseni, ilman muureja, ilman pelkoja, ilman häpeää. Meillä on hauskaa yhdessä. Tuemme toisiamme. Seksi on parasta ikinä. Olen täydellisen tyydytetty henkisesti ja fyysisesti. Ja kaiken lisäksi mies kokee samoin. Siis täydellinen match. Olen 35 v. eli suhteita on ollut. En kokenut tällaisia tunteita edes lasteni isän kanssa, jota rakastin kuitenkin suuresti. Ongelma on nyt kuitenkin se, että asumme eri maissa ja mies pelkää ottaa seuraavan ison askeleen. Itse olen valmis, vaikka helppoa se ei tule olemaan. Edessä on jommalla kummalla muutto vieraaseen maahan, uuden kielen opettelu, ero suvusta ja ystävistä, työllistyminen yms. Mies on alkanut nyt 'oireilemaan'. Keksii kaikki mahdolliset syyt miten tilanne voi ajautua vaikeuksiin. Päivittäin kertoo rakastavansa ja jopa itkee ikävää ja on hyvin avoin tuntemuksistaan, mutta joku jarru sillä on päässä. Onko se vaan viime hetken paniikki, vrt. esim ennen häitä. Vai onko merkki ettei haluakaan yhteistä tulevaisuutta. Itse kertoo pelkäävänsä tulevia vaikeuksia eikä tiedä onko se kaiken vaivan arvoista. Voiko olla ettei rakkautta olekaan riittävästi vai voiko olla vaan noin paniikissa ja tilanne helpottaa kun muutot yms. on ohi. Onko kellään ollut vastaavaa tilannetta?
Kommentit (5)
[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 23:11"]Vittu te naiset ootte sekaisin.
[/quote]
Hehheh :DD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on sellainen tilanne, jossa kukaan ei voi voittaa. Aina toinen joutuu luopumaan jostain tärkeästä. Jos mies ei ole edes asunut kaukana kavereistaan tai perheestään saati ulkomailla aikaisemmin, eipä kovin helposti onnistu siirtyminen.
Melkein fiksunta olisi sopia jonkinlainen testiajo, eli voisiko mies olla Suomessa (tai missä asutkaan, oletan lastesi takia) luonasi esim. 3 kuukautta kokeeksi.
Ja onko mahdollinen vaihtoehto, että asuisitte osan vuodesta hänen maassaan, osan sun asuinpaikassa?
Jos nyt jo oireilee, ei prognoosi ole hyvä.
[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 23:04"]Tapasin rakkaani 3 vuotta sitten. Mies on puuttuva palani. Koen suurta yhteenkuuluvuuden tunnetta. Hänen seurassaan voin olla todellinen itseni, ilman muureja, ilman pelkoja, ilman häpeää. Meillä on hauskaa yhdessä. Tuemme toisiamme. Seksi on parasta ikinä. Olen täydellisen tyydytetty henkisesti ja fyysisesti. Ja kaiken lisäksi mies kokee samoin. Siis täydellinen match. Olen 35 v. eli suhteita on ollut. En kokenut tällaisia tunteita edes lasteni isän kanssa, jota rakastin kuitenkin suuresti. Ongelma on nyt kuitenkin se, että asumme eri maissa ja mies pelkää ottaa seuraavan ison askeleen. Itse olen valmis, vaikka helppoa se ei tule olemaan. Edessä on jommalla kummalla muutto vieraaseen maahan, uuden kielen opettelu, ero suvusta ja ystävistä, työllistyminen yms. Mies on alkanut nyt 'oireilemaan'. Keksii kaikki mahdolliset syyt miten tilanne voi ajautua vaikeuksiin. Päivittäin kertoo rakastavansa ja jopa itkee ikävää ja on hyvin avoin tuntemuksistaan, mutta joku jarru sillä on päässä. Onko se vaan viime hetken paniikki, vrt. esim ennen häitä. Vai onko merkki ettei haluakaan yhteistä tulevaisuutta. Itse kertoo pelkäävänsä tulevia vaikeuksia eikä tiedä onko se kaiken vaivan arvoista. Voiko olla ettei rakkautta olekaan riittävästi vai voiko olla vaan noin paniikissa ja tilanne helpottaa kun muutot yms. on ohi. Onko kellään ollut vastaavaa tilannetta?
[/quote]
Se turkkilainen pyörittää sua; olet yksi monista.
Älä pilaa lastesi elämää mamu-playerin vuoksi...
Sori nyt vaan mutta et taida olla miehelle se puuttuva palanen :)
Vittu te naiset ootte sekaisin.