Kyllä ihastuminen on sitten kamalaa.

Kun joka toinen hetki olen varma että tää on molemmin puolista ja joka toinen hetki taas varma siitä, että tää on kaikki vaan mun päässäni.

Mies on mua kohtaan kyllä ihana ja mukava, hakeutuu koko ajan mun seuraan ja haluaa auttaa kaikessa mahdollisessa, mutta voihan se silti olla vain pelkkää ystävällisyyttä.

Ja sitten sitä vaan odottaa että tulisi taas se hetki kun nähdään, ja muu vapaa-aika menee ihan hukkaan haaveillessa...